‹ Takaisin

On tosiaan ihanaa olla täällä mökillä taas, rauhassa ja hiljaisuudessa! Luovutimme huoneiston tiistaina ja ajelimme Uberilla lentokentälle. Siellä se vasta Miamihinnat olikin: lasi valkkaria ja kaksi tuoppia olutta maksoi 60 $ ja siihen vielä tippiä päälle!

Sori nyt kuva on vinossa, mutta pohjassa lukee ettei saa työntää sormea pohjan koloon ja arvaatte vaan, että Maken piti kokeilla. Eihän siinä hyvin käynyt; kaljaa tulvi käsille ja pöydälle! Noi lasit täytetään pohjasta..

No, kulutimme viimeiset paperirahat odotellessä boardingia, joka oli ajoissa. Kuitenkin koneessa jouduimme odottamaan lähtöä vielä tunnin verran, joka vähän harmitti, koska aiemmin kapteeni oli kertonut, että lentoaika on vähemmän kuin sen 8 tuntia kun on myötätuuli. Se myötätuuli meni sitten siinä odotellessa.

Lentomatka oli tuskallinen kuten aina: takapuoli puutui ja minuutit tuntui tunneilta, mutta niin vaan selvittiin siitäkin koettelemuksesta! Lähdettiin matkaan alkuillasta ja saavuttiin Lissaboniin aamuvarhaisella. Kaikki nukkuivat vain silmäyksen koneessa, jopa mä en saanut nukuttua kuin ehkä tunnin, mikä oli ihme. Lissabonissa katsoimme seuraavan bussin Portimaoon, joka lähti Orientesta ja huristelimme metrolla sinne. Bussissa nukutti taas vähän onneksi ja Portimaossa kävelimme läheiseen kiinakauppaan, jossa nykyään myydään myös ruokaa. Ostimme vain leipää ja voita ja leikkeleitä ja perunoita, sekä kalapuikkoja, että selvitään se päivä. Sen verran hinnakasta oli kiinalaisten ruoka.

Tilasin Uberin, joka maksoi 20 € ja sen kyydissä pääsimme vihdoin mökille! Annoin kuskille 10 € tippiä, koska kävi sääliksi kun matka meille on aika hidas vaikkei kilometrejä ole kuin 25.

Mökki oli ennallaan, tosin lehtiä oli terassilla aikalailla ja kissat olivat syöneet tietysti kaikki märkäruoat; kuivanappuloita ei juurikaan. Teimme ruokaa ja nukuimme ihanat iltapäiväunet! Pesin pari koneellista pyykkiä ja kävimme illalla normaalisti nukkumaan.

 

Aamulla heräsin kuuden maissa kuten aina ennenkin ja olo oli aivan ok. Neljän tunnin aikaero on niin pieni, ettei mitään kummempaa Jet lagia sitten onneksi tullutkaan! Lähdin seitsemän jälkeen jo lenkille ja voi mahdoton miten kevät onkaan edistynyt kahdessa viikossa!

Ensin oli pakko ottaa kuva maailman rakkaimmasta maisemasta! Naapurin talo oli saanut uudet tiilet terassin katolle. Aikookohan ne pestä nuo vanhat, kun nyt näyttävät ihan kauhean mustilta? Lähdin kävelemään jokilenkkiä ja hakkuualueelle oli alkanut kasvaa sananjalkoja! Pian se on taas ihanan vihreä!

Uusia muratteja kiipeilee runkoja pitkin ylös ihanan vihreinä, hyväntuoksuiset laakeriheisit kukkivat jokapuolella metsässä ja villipionitkin ovat työntyneet maanpäälle ja kukkivat jo ehkä ensi viikolla!

Kevätesikot kukkivat täysillä, joki oli vielä melko vuolas, mutta pääsin sen yli vähän pusikon puolelta kuivin jaloin. Keskellä metsää kukkii (luultavasti) mantelipuu täydessä kukassaan!

Metsässä kukkii myös leveäpiipensaita, joita Suomessa käytetään usein puistojen koristepensaina, tosin täällä se on villinä vähän harvempi ja ohutlehtisempi.

Kiipesin vielä tuulimyllyille ja siellä oli niitetty pusikkoa kesän metsäpalojen varalta. Kanervat kukkii mahdottoman paljon ja jokapuolella pörrää mehiläisiä! Pyöräpolkukin, mikä on ollut meiltä pannassa juoksevan veden takia, oli muuttunut taas kuivaksi ja saatoin kulkea "maisemareittiä" takaisin mökille päin.

Kartiosoihdutkin olivat jo kurottautuneet täyteen pituuteensa ja availivat kukkiaan mehiläisille.

Piikkihernepusikot loistivat rinteillä keltaisinaan!

Tässä kohtaa taas pysähdyin miettimään, kuinka onnekas olenkaan ja kuinka ihanaa elämä onkaan! Rakastan tätä(kin) maisemaa ja tuohon kohtaan paistaa aurinko ihanan lämpimästi; tulee mieleen lapsuuden kesät mummolassa Parikkalassa, vaikka eihän siellä tuollaisia maisemia tietänkään ollut. Ehkä vain se hiekkatie ja siitä huokuva lämpö, sekä onnellisuuden tunne!

Perjantaina eli tänään veimme Tapion Portimaoon bussille, kävimme Lidlissä kaupassa ja kotiin saavuttuamme lähdimme pienelle lenkille. Ilma oli mitä ihanin; +21 astetta ja pilvetön taivas!

Kotiin palatessa huomasin "Mäen Marketissa" eli roskiksen luona upean kipsisen rintakuvan, jonka Make pelasti mulle restauroitavaksi! Täytyy pakkeloida, hioa, maalata ja lakata se ja sitten se saa paikan jostakin kohtaa puutarhaa, ehkäpä siitä tolpasta johon teemme portit? Tai sitten tuosta rapuista. No, luulen että se on haman tulevaisuuden juttu, ensin meidän pitää tehdä miljoona muuta tärkeämpää asiaa täällä!

Kuvasin myös puutarhan kukkaloistoa, olkaa hyvät:

Nuokkukäenkaali, isotalvio ja etelänkurjenmiekka, kaikki villeinä.

Joku mehikasvi jota joutuu karsimaan aika kovalla kädellä joka vuosi, mantelipuu ja laakeripuu. Se on kätevä, koska lehtiä voi käyttää liharuokiin, aivan kuten kuivattuja meillä Suomessa.

Kolibrikukka on tehnyt paljon uusia kukintoja ja meidän poissaollessa mökin terassilla kasvava kameliakin on avannut lukuisat nuppunsa ja kukkii täyttä häkää!

 

Että sellaista tänne kuuluu! Talvi menikin vilpoisissa sateiden merkeissä ja ainoa mitä saatoimme ei-sateisina päivinä tehdä, oli tuo saakelin kattoremppa! Onneksi se on ohi ja ensi talvena meillä ei ole enää mitää niin massiivista projektia! Nyt vaan maalaillaan taloa minkä jaksetaan, leikataan nurmikkoa ja ehkä tehdään muuria uusiksi, mutta ruohonleikkuuta lukuunottamatta hommat on sellaisia että ne voi odotta ensi vuoteen, siitä ei ole mitään haittaa!

 

Kiitos ja palaillaan! Ja nautitaan jokainen elämästä, se on ainutkertainen!