‹ Takaisin

Viikko on vierähtänyt viime kirjoituksesta, sorit siitä! On "siivottu" mökkiä kuntoon, eli viety tavaroita varastoon ja tehty viimehetken juttuja. Välillä on relattu aurinkoa ottaen tai muuten vaan lojuttu varjossa.

Viime kirjoituksessa elin päivää edellä; kirjoitin torstaista, vaikka olikin vasta keskiviikko, mutta niin siinä käy, kun jokainen päivä on samanlainen ja voi itse määrittää tekemisensä! Kuvassa on isosiilikäs, yöperhonen joka esiintyy myös Suomessa. Se oli nukkumassa terassin pylväässä, myöhemmin niitä ilmaantui enemmänkin; ilmeisesti hyvä päivälepopaikka. Alemmat siivet ovat kirkkaan punaoranssit, mutta lepoasennossa piilossa. Niillä se viestii olevansa myrkyllinen.

Torstaina aamulla kävin lyhyehköllä lenkillä ja taas bongasin kukkia; niitä tosiaan näkyy nyt kaikkialla! Unikkoja kasvaa siellä täällä tienpientareilla, pinkit kukat ovat etelännätkelmä, jota on nyt ihan jokapaikassa myöskin teiden penkereillä ja viimeisenä taas espanjanpioni, joita kasvaa ihan keskellä metsää, risukoissa. Ne eivät ole niin koreita kuin Suomessa perennoina kasvavat kerrotut pionit, mutta tuoksu on yhtä ihana.

Myös ötökät ovat selvästi heränneet, tämä kirkkaan vihreä on lehtohepokatti eli kotoisammin varmaankin heinäsirkka? Pitääkö olla huolissaan kun en kuullut sen siritystä? Tosin voi olla että se oli hiljaa, koska olen kuullut ainakin viime syksynä vielä niiden sirityksen! Harmaa kaksipäiseltä näyttävä otus on oletettavasti isonirkko, joka syö Googlen mukaan tammenlehtiä, joten se pitänee paikkaansa, sillä meillähän on korkkitammia ympäri mökkiä ja tonttia. Näitäkin oli ensin yksi viettämässä päivää terassin seinässä, myöhemmin niitä oli ainakin 3 tai 4. Aiemmin tuollaisiakaan ei ole näkynyt. Tuokin on siis yöperhonen.

Monchiquen kunta tai Marmeleten kylä (tai joku) on uusinut oikein urakalla liikennemerkkejä alkuvuodesta ja myös kylien nimikylttejä on uusittu, kivasti tuolleen "vanhaan tyyliin" kaiveramalla puulevylle ja jalat tehty eucalyptuspuista. "Pomar" kyltti on aivan uutuus meille, se on Gralhosin kylänraitin jälkeen isolta tieltä eroavalta pikkutien haarassa ja ilmeisesti ne muutamat talot tuolla alhaalla on sitten se Pomarin kylä.  Tosin sitä ei näy edes Google Mapsissa ja tie on ehkä muutama sata metriä pitkä.

Nyt on terassin bambuseinäkkeitä tehty 3 ja ne on huomattavasti siistimmät ja kivemman näköiset kuin nuo kaislaverhot, mitä jäi vielä 2 kappaletta pitämään tuulen ja lehtiroskat pois terassilta. Ensi syksynä sitten rakennetaan lisää. Joku ovihan tuohon pitää väsätä ja mietimme hiukan liukuovea, että se olisi kiva ja helppo avata. Katsotaan sitte mitä keksitään.

Perjantaina oli vihdoin kaikki hommat tehty, eli suunnilleen kaikki tavarat siirretty kellariin tai vajaan, autolle tehty tallipaikka autokatokseen ja nurmikot ajeltu. Paljon pyykkiä pesty ja kylppäri ja mökkiä siivottu ja järjestelty. Perjantain ja lauantain otimme ihan relaa, aurinkoa ja välillä varjoa, söimme hyvin pakastinta tyhjäksi. Tein mm. kermaista broilerinmaksakastiketta; olimme ostaneet rasiallisen maksaa, ehkä 400 grammaa eurolla, mikä oli mun mielestä halpa ja sitten googletin mitä siitä voisi tehdä vai pitääkö antaa kissoille. Maksakastike meinaan tosi hyvää, se oli helppo tehdä ja todella edullinen!

Sunnuntaiaamuna helteet jatkuivat, mutta lojuminen ei enää innostanut, niin lähdin tuulimyllyille lenkille. Ylhäällä pyöräreitin alaosaan oli laitettu ketju, joten en kävellyt ylös sitä kautta. Ehkä siinä on tapahtunut joku läheltä piti -tilanne ja ketju on laitettu turvallisuussyistä; polku on kapea ja alamäkipyöräilijät tulevat sitä pitkin kovaa kyytiä joskus aika hissukseenkin, niin ettei kuule ja sen verran kapoinen se on monin paikoin, ettei pääse sivuun kuin pusikkoon. Talviaikaan siellä kyllä uskaltaa kävellä varsinkin viikolla, kun alamäkipyöräilijöitä ei oikeastaan ikinä ole. Viikonloppuisin saattaa hyvällä säällä olla muutama. 

Kävelin Madrinhan takana olevalle lammelle, jossa Jonnekin aina kahlaili, mutta se oli kuivunut ihan tyystin. Siitä jatkoin vielä eteenpäin ja ajattelin kävellä "alppiruusureitin", ajattelin että ne kukkivat jo, mutta eihän siellä vielä kukkinut mikään, sen näki jo menemättä reitille, joten suunnistin Madrinhan huipulle, viimeistä kertaa tänä keväänä.

Maisemat huipulta on aina yhtä henkeäsalpaavat! Kuinka onnekas olenkaan kun voin tuntea olevani kotona näissä maisemissa! Tuolla vain tuuli suhisee (tuulimyllyjen ohella) ja aurinko häikäisee ja lämmittää!

Tie joka kulkee Madrinhan ja tuulimyllyjen ohi johtaen asfalttitielle joka on meidän "ylätie", on siis yleinen tie, jota ehkä muutamat paikalliset käyttävät. Aiemmin bongasin juuri tuolla sen puskutraktorin, joka oli siis parannellut juuri tuota tietä alempana ja vähän tuosta ylempääkin, muttei tuosta keskeltä juuri tuulimyllyjen kohdalta, vaikka siinä vasta olisikin ollut parantamista! Tosin tuo ekan kuvan paikkailu noppakivillä on aika raffia sekin, jos ajaa tuosta yli normi autolla.

Joku ajoi customilla mun takaa ja parkkeerasi viimeiselle tuulimyllyille. Ehkä ottamaan hienoja kuvia mopostaan tai sitten ei enää halunnut jatkaa alaspäin, sillä juuri siinä kohtaa tie alkaa muistuttaa ennemminkin jokirailoa kuin tietä. Tuossa kohtaa tulisi ainakin hienoja myyntikuvia tai profiilikuva someen :D

Kiersin kotiin vielä pidemmän kautta, sillä ilma oli mitä kaunein ja lämpimin ja vettäkin oli juomapullossa vielä tarpeeksi. Tien pientareella lojui  vanha Mersun korjausohjekirja saksankielisenä. Olikohan lie tippunut, unohtunut tai heitetty ikkunasta tarpeettomana? Nostin sen näkyvälle paikalle kiven päälle, josko joku sitä kuitenkin kaipailee. Tuon näköisiä autoja näkyy täällä aika-ajoin, ne on muutettu retkeilyautoiksi ja toiset on maalattu 70-luvun hippityyliin; voi päätellä ketä sellaisessa asustelee :)

Sunnuntaina iltapäivällä  pesin vielä peittoja ja tyynyjä lisää, sillä vaikkei iltapäivällä ollut ihan aurinkoista, oli tosi lämmin ja hyvän tuulinen päivä ja pyykki kuivui hetkessä! Pakkasimme myös suurin piirtein laukut valmiiksi, ettei maanantaina ollut niin kovasti hommaa.

Maanantaiaamuna lähdimme repullinen ruokaa selässä heittämään hyvästit aaseille ja Haukku Haukkuselle. Nuoriherra Kissalallekin oli kuivattuja muikunnäköisiä kaloja mukana, mutta Kissalaa ei näkynyt, joten ne jäivät antamatta. Aasi Aasiselle ja Pörrölle kelpasivat tietysti porkkanat ja oli ottanut myös pari keksiä niille herkkupaloiksi. Haukulle otin koiran märkäruokaa pussiin ja se ottikin sen innokkaana hampaisiin ja lähti sitä syömään syrjemmälle, muurin taakse, koska aasien seassa se ei onnistunut. Aaseilta on turkki leikattu hauskasti niin että vatsan alle on jätetty pidempää karvaa. Kuinkahan kauan saan vielä ruokkia niitä tulevaisuudessa? Aasit vaikuttavat kyllä aika nuorilta, joten jos niitä ei myydä minnekkään, niin eiköhän ne vielä ainakin 10 vuotta elä, jollei kauemminkin. Vanhaa Haukkusta ei näkynyt ja toivonkin että se on jo päässyt taivaan kotiin, niin huonokuntoiselta se on näyttänyt jo vuoden päivät. Itse olisin jo viime vuonna vienyt sen piikille. Voi toista. :(

Ja taas bongasin lisää kukkia. Eka on alppimasmalo, mun silmään näytti apilalta! Toisen tunnistan ilman googleakin, pelargoniahan se siinä, kasvaa hienosti riippuvanakin. Sitten joskus kun meillä ei ole enää mitään korjattavaa mökillä ja puutarhan hoitoon on enemmän aikaa, istutan pelargonioita sinne ja toivon että ne kestää kesän ilman kastelua.. Onhan se aika sitkeä kasvi ja mitä parasta, monivuotinen.

Kiipesimme tuulimyllyille ja Make otti musta kuvan, jollaisen otatan joka kevät viimeisellä lenkillä. Toivottavasti näitä kuvia otetaan vielä kymmeniä!!

Makella alkoi lonkkaa kolottaa ja kuvan oton jälkeen erosimme, mä kävelin vielä jokilenkin tuohon päälle kun Make meni suorinta tietä mökille. 

Ekaan tuulimyllyyn oli ilmestynyt sotkutaidetta, joka ei sinänsä haittaa koska siellähän ei juuri ihmisiä meidän lisäksi liiku, mutta himppasen kuitenkin kävi ärsyttämään tuollainen sotkeminen.

Ja lisää kukkivia juttuja. Eka ei ole tilli vaikka kukinto näyttää samalta, googlen mukaan se on "deadly carrot" ja on tosiaan myrkyllinen. Onneksi en koskenut siihen, tosin en tiedä miten se on myrkyllinen, koskien vai syöden. Keltakakkaroita (ehkä) on paljon jokapuolella ja kuvan kohta tuo mieleen taas kerran Parikkalan mummolan! Sininen pimpernel (ehkä) kukkii nyt aivan mahdottomasti ihan joka puolella, yleensä kuivissa paikoissa ja se on aivan ihanan sininen; kuva muuttaa väriä.

Jokilenkin yksi kohta on pusikoitumassa kovaa vauhtia, toivottavasti se raivataan kesän aikana, sillä karhunvatukat eli orjantappurat tekivät ihan verta valuvia havoja sääriin ja käsivarsiin kun raivasin tieni niiden läpi! Kuvan kohta on jo helppokulkuisempaa pätkää.

Hakkuualue ei vihertynyt ihan niin paljon kuin oletin, mutta eiköhän se ole ensi syksynä jo aivan erinäköinen. Nyt jo eucalyptusten kannoista kasvaa puolen metrin juurivesaa, joten kesän aikana ne kasvanevat ainakin puolimetriä, jollei metrinkin lisää!

Naapurin kaatamat eucat oli vihdoin roudattu tien sivuun ja tukkirekka hakikin ne pois iltapäivällä. Naapurilla on ollut kyllä hirmuinen homma kun on kaivanut kaikki juurakot pois! Minnehän se on ne saanut, kun ei ole savua juuri näkynyt eikä niitä ole viety millään rekallakaan pois. Ei kai niitä voi maahankaan haudata, sen verran elinvoimainen puulaji se on!

Tiistaina heräsimme aikaisin ja lähdimme vielä pienelle lenkille kylän kautta. Vähän jopa ripautteli vettä välillä, vaikka aurinko paistoikin pilvien takaa. Gralhosin kylän bussipysäkin vieressä ilmoitustaulun takana kasvaa ihana ruusu villinä. Ja harmaa Mersu on edelleen ylämäessä tienposkessa. Näinköhän se on vielä syksylläkin siinä?

 

Suomalainen Aulis tuli meitä ennen puoltapäivää hakemaan ja vei Faron kentälle, onneksi ajoissa, sillä matkalaukun ruumaanvienti oli aika hidasta; lento oli melkein täynnä. 

Lento kesti puoli tuntia vähemmän myötätuulen ansiosta ja Tapio tuli meitä Helsinkiin vastaan. Kylläpä Suomen ilmasto tuntui (ja tuntuu edelleen) kylmältä ja kuivalta! Nenän limakalvot on ihan kuivina ja kipeinä ja naaman ihoa kiristää kokoajan rasvauksesta huolimatta! Toivottavasti tähän taas kroppa tottuu. Lisäksi varmaankin koivun siitepöly aiheuttaa aivastuksia ja silmien kirvelyä ja nenän valumista! 

-En siis sovi Suomeen-

Ei vaan, on kiva tulla taas tekemään töitä ja nauttimaan Suomen kesästä, kunhan se suvaitsee tänne tulla!

 

Keskiviikkona kävimme kaupassa ja ostimme kaikkea mitä Portugalissa jäimme paitsi: grillimakkaraa, karjalanpiirakoita, mätitahnaa, irtokarkkeja (salmiakkia!), ruisleipää, savulohta, piimää, sipuliteemakkaraa, Aurajuustoa ja hookoon sinistä :D

Ja kylläpä ruisleipä mätitahnalla ja juustolla piimän kanssa on IHANAA!

 

Tällaista. En tiedä kirjoitanko kesällä kuulumisia, voi olla, voi olla etten. Mutta ainakin sitten kirjoittelen taas kun palaamme rakkaisiin Portugalin maisemiin. Toivottavasti jo lokakuussa tai aiemminkin. Riippuu kesän töiden määrästä kummallakin meillä!

 

Eli hyvää kesää kaikille teille jotka ovat halunneet lukea meidän arjesta ja kiitos!