‹ Takaisin

Lupasin viimeblogin lopussa kertoa vierailustamme Bravuran tekojärvellä eli padolla keskiviikkona. Ajatus lähti siitä kun ilma oli tuulinen ja aika vilpoinen aamulla ja alempana on aina vähemmän tuulista ja vähän lämpimämpää niin miksi ei mentäisi katsomaan patoaltaan vesitilannetta? Olemme siellä joka vuosi käyneet, paitsi silloin ekana talvena 2022-2023. 

Tässä kuvat samasta niemennokasta -24, -25 ja nyt. Veden pinta on tosiaan noussut monta metriä!

Näistä kuvista sen oikeastaan tajuaa vielä paremmin! Eka kuva on otettu 15.4.2024 ja toinen on samasta paikkaa, mutta vastarannalta viime keskiviikolta! Patoa ei näy nykyään kuin pari metriä!

Ja ylivuotoaukoista valuu vettä kokoajan pois!

Patoalueella on patikointireitti joka on vajaa 9 kilometriä, mutta pilvien ollessa mustanpuhuvia, emme lähteneet kiertämään sitä vaan keksimme oman lyhyemmän reitin. Vesi on vallannut maata niin että puita ja pensaita on jäänyt aivan upoksiin ja patikointipolkukin oli paikoin aivan vesirajassa!

Kistukset kukkivat jo täyttäpäätä, pian varmasti meidänkin korkeudella ja siniliila kukka on ehkäpä neidonkieli, joka on myrkyllinen karjalle ja hevosille, tiesi Google.

 

Kiersimme noin kolmen kilometrin lenkin ja säästyimme sateelta.

Vähän jopa aurinko alkoi näyttäytymään, vaikka tuuli edelleen aika hurjasti. Varsinkin tuossa padon kohdassa; se oli oikea tuulitunneli!

Patoalueen yläpuolella on parkkipaikka jonne jätimme auton ja siinä on myös pieni ravintola jonka huomasimme tullessamme olevan auki, joten päätimme mennä lounaalle sinne.

Ravintolan pihalla, roskisten takana oli aivan upeasti kukkiva persikkapuu!

Ravintola oli tosiaan pieni ja aivan tupaten täynnä; veimme viimeiset 2 vapaata paikkaa! Ruokavaihtoehtoja oli kolme: perinteistä turskaa portugalilaisittain, possua tai kalkkunaa. Otimme possuannokset, joka oli ihan ok. Hinta oli vain yllättävän kova, 25 euroa kahdesta annoksesta ja vesipullosta. Ehkä täälläkin on nostettu hintoja kuten varmasti koko Euroopassa ja ainakin Suomessa.

Kävimme samalla keikalla myös tankilla Marmeletessa ja bensan hinta on myös noussut! Mä en vaan ymmärrä miten täällä ihmisillä on varaa elää ja olla, kun palkkataso on niin kehno!

Padolle johtava tie oli kärsinyt monesta kohtaa vesivahingoista; tien pohja on vain murentunut pois kuten kuvissa tai sitten asfaltti oli painunut kauhealle montulle menemättä rikki! Piti ajella rauhaksiltaan että ehti jarruttaa ennen notkelmia, koska kaikista ei todellakaan ollut mitään liikennemerkkiä. Turha olisi jollain madalletulla urheiluautolla sinne yrittää lähteä; se olisi pohjapanssari jo ensimmäisellä kilometrillä kiinni tiessä!

Tien varrella luulimme jo että törmäsimme metsäpaloon, mutta savun lähde olikin engelsmanni joka kulotti tonttiaan. Toisaalta hyvä ajankohta kulotukselle kun on niin märkää, mutta toisaalta aikamoinen riski sytytellä avotulta sellaisessa tuulessa! Ihmiset täällä ovat liiankin huolimattomia tulen kanssa ja se valitettavasti näkyy joka vuosi metsäpaloina jotka riehuvat päiviä. Niinkuin viime kesänä juurikin näillä nurkilla! 

 

Kun pääsimme iltapäivällä kotiin, alkoi oikein todenteolla satamaan ja tuulemaan, tuulen puuskat olivat jo ihan myskyn luokkaa ja niinpä linnoittauduimme sohvalle ja mä kirjoitin sen edellisen blogin ja Make katseli jotakin Netflix-sarjaa.

 

Torstai oli oikeasti sateinen päivä! Aamulla odottelimme josko ilma kirkastuisi, mutta lopulta puimme sadevaatteet ja lähdimme pienelle lenkille. Toki kastuimme, mutta onneksi on jo sen verran lämmin, ettei se tunnu niin ikävältä. Lopun päivää hommailimme sisällä kaikkea pientä, mä jopa sain lyhennettyä Maken uudet verkkarit, jotka se Jenkeistä osti.

 

Perjantaikin valkeni sumuisena, mutta Windy-sovellus kertoi, ettei sataisi kuin vasta klo 10 jälkeen, joten lähdimme Gralhosin kylän kautta lenkille. Se on hyvä lenkki sen vuoksi että sitä voi helposti pidentää tai sitten hätätapauksessa lyhentää ja tulla nopsaa kotiin.

Kallat ovat alkaneet kukkia ihan joka puolella ja niitä on tänä vuonna aivan hirveästi! Johtuneekohan maan kosteudesta? Kallat kukkii täällä siis aivan villeinä ja meidänkin tontilla niitä on parissa paikassa. Olen tietysti ne säästänyt, sillä se on mun mielestä tosi kaunis kukka!

Alatiellä törmättiin tähän koiralaumaan, joka siis asuu tien varressa tästä vähän matkan päässä. Ne olivat juuri tulossa kotiin päin jostakin tapahtumasta ja niiden johtajahaukku jäi päivystämään tuohon tielle ja varmistamaan että kävelemme pois. Hiukan pelästytti kun joku ajoi tuolta mutkan takaa ehkä 70 km / tunnissa ja tuo haukku oli keskellä tietä, mutta onneksi kuski huomasi joko mun huitomisen tai sitten haukun ja löysi jarrun! Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Tien vieressä joku vanhempi mies tekee eucalyptuksista tällaisia tolppia tai miksi näitä nyt sitten voisi kutsua? Nyt hän oli saanut oikein hienon painetun mainostaulun tuohon, kun ennen oli suttuinen paperi muovitaskussa, mistä ei oikein edes saanut tekstistä selvää. Ilmeisesti bisnes kukoistaa!

Koska ei alkanut satamaan ja aurinkokin näyttaytyi välillä, päätimme kävellä aivan Picosin tienhaaraan asti ja siitä lähteä takaisin mökille päin.

"Oikaisimme" sen uuden Picosin kiertävän patikointireitin kautta; todellisuudessa se ei oikaise ollenkaan, mutta siinä välttyy yhdeltä aika tiukalta ylämäeltä. Metsässä kukkii (ehkä) piiskaherne ja sinilemmiö ja valtava lätäkkö on edelleen voimissaan. Onneksi reunaa pitkin pääsee juuri ja juuri sen kiertämään!

Kävelimme vielä pyöräpolun kautta alas hiekkakasoille ihan vaan tarkistaaksemme oliko Muumi-kivi vielä siellä. Ja olihan se ja vieläpä hienosti säilyneenä, noin niinkuin maalauksen kannalta!

Näin keväisin saniaiset alkavat kukoistamaan metsissä joissa ei ole karhunvatukkaa. Saniainenkin on yksi mun lempikasvi. Siitä tulee mieleen Parikkalan mummola, jossa metsässä oli valtavan korkeita saniaisia ja me mun veljen kanssa kuljettiin niiden alla muka piilossa :D

Ne oli niin korkeita ettei tarvinut kuin vähän selkää köyristää niin sopi niiden alle, tosin pituutta ei itselläkään tainnut olla kovin paljon :)

Kostealla ilmalla eucalyptuksen rungot on ihan vihreitä niistä kohdin mistä on kuori irronnut. Kuivalla kelillä se on tosi vaalea, sellainen hento beige ja kuori on ankean harmaanruskea. Vesi tekee ihmeitä!

Viimeksi kun käytiin Marmeleten lähikaupassa ostin tällaista suklaasalamitankoa, se on siis suora suomennos, mutta kyseessä on siis suklainen aika tiukasta kakkutaikinasta tehty pötkö, joka on viipaloitu. Aika hyvä. Vähän haittaa se kovuus ja tiukkuus, mutta portugalilaiseksi leivonnaiseksi hyvä, sillä täällähän ei ole mitään järkyttävän hyviä paakkelseja, Suomessa on huomattavasti paljon parempia! Vai lieneekö makukysymys?

Päiväkahvin jälkeen lähdettiin käymään Monchiquessa kaupassa kun leipä oli aivan loppu. Leivoin muuten alkuviikosta karjalanpiirakoita ja niistä tuli tosi hyviä, vaikka uuni ei tarpeeksi lämpimäksi tulekaan. Kyllä ne näköjään ajan kanssa siellä paistuu.

Intermarchen leipäosastolla siinä hyllyssä missä on kaikkia keksejä ja kakkuja muovirasioissa, on myös tällaisia. Näyttää joltain pieniltä maustekakuilta, mutta kun tuollaisen ottaa käteen se on melkein kivikova ja painaa tonnin! En tiedä pitäiskö joskus ostaa tuollainen ihan uteliaisuutta, mutta ehkä ensin pitäisi selvittää, miten se on tarkoitus syödä. Jos sitä liotetaan jossain että se pehmenee? Tai siitä leikataan ihan ohkaisia siivuja ja syödään jonkun kanssa?

Ostettiin Intermachesta makkaraa ja tomaatteja ja grillattiin niitä uudella grillillä. Grilli on oikein hyvä ja toimii täydellisesti! Hyvä kun haettiin se. Savustinta emme vielä ole kokeilleet, mutta eiköhän sekin ole myöskin soiva peli!

 

Lauantaiaamupäivä meni mulla veroilmoitusta tehdessä. Olin päättänyt, että teen sen nyt huonojen säiden aikana, ettei tarvitse aurinkoista päivää siihen uhrata. Viimeinen jättöpäivähän on vasta 1.4. joten olen kyllä aikaisessa! Mutta nyt se on tehty ja olen erittäin tyytyväinen!

Päivällä lähdettiin käymään lyhyehköllä lenkillä ja tavattiin naapurin nuori saksalainen, jonka kanssa vaihdoin pari sanaa. Kysyin mitä ihmettä hän puuhaa tonttinsa yläosaan, kun kaivinkone on laulanut siellä monta kuukautta!? Kertoi että on kaivanut kaikki eucalyptukset juurineen sieltä pois ja istuttaa sinne Portugalin alkuperäistä kasvistoa kuten kastanjaa ja oliivia ja tietysti korkkipuita. Kerroin että aiempina vuosina tuollaiseen on saanut jotain avustuksia, kun kertoi ettei ole ollut halpaa lystiä. 

Mökillä pesin koneellisen pyykkiä kun ilma näytti selkiytyvän ja sunnuntaiksikin kerrottiin tulevan puolipilvistä. 

Illalla katselimme Areenalta Fakta homma-sarjaa, joka pyöri telkkarissa joskus varmasti 90-luvun alussa. Se on toisaalta hauska, toisaalta kauhea myötähäpeäsarja :D

 

Sellaista meille tänne taas kuuluu. Onneksi ensi viikosta on tulossa aurinkoinen ja lämmin ja päästään jatkamaan mökin maalausta ja pihahommia; täytyy alkaa paneutumaan noihin rinteiden trimmeröinteihin, sillä ne pitää ajaa matalaksi ennen lähtöä.