‹ Takaisin

Maanantai valkeni sumuisena mutta suhteellisen lämpimänä ja kuivana. Käväisimme lyhyellä parin kilsan lenkillä PT Jonnen kanssa. Kävelimme taas Gralhosin kylän kautta; ajattelin että Jonne saa vähän sosiaalista elämää kun pääsee nuuhkimaan kylän koirien postauksia. Ja toki myös autosiedätyksen vuoksi.

Meidän alapuolen tontti, josta siis kaadettiin ne valtavat eucalyptuspuut, on laitettu myyntiin. Hintaa en osaa sanoa, mutta hienot maisemat siitä on jos siihen talo rakennetaan! Ja jos joku ostaa vielä sen ravintolan, niin se on tuossa tontin vastapäätä, eli ruokahuoltokin pelaa sitten hienosti :D

Sumuisina aamuina (toisin sanoen silloin kun pilvet ovat meidän korkeudella) hämähäkin seitit näkyvät hienosti ja niitä on paljon ja ihan joka puolella! Täällä on Wikipedian mukaan yli 800 eri hämähäkkilajia; Suomessa vertailun vuoksi vajaa 600.

Koukattiin lenkki vielä autiotilan kautta ja sieltä korkkitammilehdosta löytyi tatteja! Keräsin sen mitä pieneen pussiin mahtui ja tein aamiaiseksi taas tattiomeletin. Se on kyllä sairaan hyvää!

 Aamupalan jälkeen kipusimme taas katolle. Nostelimme loput tiilet sinne ja minä toimin laastin tekijänä ja Make muurasi. Saatiin kaakonpuoleinenkin korotus tehtyä, eli muuraukset oli toivottavasti siinä.

Laastin tekeminen on kyllä jonkinmoista taidetta tai rakettitiedettä, sillä lueskelin netistä sekoitussuhteista ja ne eivät ainakaan tuottaneet mitään helposti muurattavaa kamaa! Sitten vain yrityksen ja erehdyksen kautta löytyi hyvä combo jossa laitoin hiekkaa vain vähän enemmän kuin sementtiä ja vettä sitten ei-liikaa-eikä-liian-vähän :D 

Toivottavasti siitä tuli jotakuinkin kestävää! Tosin ei kai tuolla katon reunalla mitään järkyttävää kestävyyttä tarvita. Mitä nyt myrskytuulen kestää!

Katolta on hienot maisemat ja olemme jo aiemminkin miettineet, että terassi siellä ei olisi ollenkaan hullumpi! No mutta nyt sitä ei todellakaan rakenneta, kunhan saadaan vedenpitävä katto ensin tehtyä!

 

Tiistaina kävimme taas pikaisen aamulenkin ja urakoimme katolla lähes koko päivän. Kannoimme levyjä ja rimoja katolle ja valmista pohjaa kattopelleille syntyi! Uretaania reilusti rakoihin että pysyisi vesi ulkona. Jonne oli hienosti pihalla juoksunarussa eikä juuri haukuskellut, paitsi sitten kun se halusi sisään. Siitä kuoriutuu päivä päivältä lojaalimpi ja rauhallisempi haukkunen! Ennen se oli koko ajan menossa ja rauhaton, nykyään se nukkuu tyytyväisenä sohvalla ja näkee unia; tassut, silmät ja nenä väpäjää.

Illan päätteeksi viritimme pressun katolle, sillä keskiviikosta alkaen on luvattu sateita aina seuraavan viikon maanantaille asti!

 

Keskiviikkona ei heti aamusta satanut, oli vain pilvistä, joten lähdimme pitkälle lenkille. Käveltiin asfalttitien kautta "jokilenkki", vaikka sen loppupäässä on se suuri hakkuutyömaa. Otettiin vähän riskiä, mutta moottorisahan ääntä ei kuulunut ja metsätyökone näkyi siellä paljon ylempänä ja ajattelimme että hypimme siitä nopeasti niiden kaadettujen runkojen yli vähin äänin..

Aiemmin kerroin eucalyptuspuun siemenistä, terhoista, marjoista, mitä lie ovat, että niistä tulisi hyviä nappeja. Eikö näytäkkin ihan valmiilta napeilta? Ne on myös tosi kovia, eli senkin puolesta olisivat varsin oivia! Reijät vaan pienellä poranterällä.. tosin en tiedä miten halkeilevat kun kuivuvat ja pesunkestävyyskin on arvoitus :D

Jokilenkin varrella on ne pari kastanjapuuta jotka tiputtavat tennispallonsa polulle. Eikö olekin ihan tennispallon näköinen? Vähän karvaisempi, mutta koko ja väri on aivan sama!

Yllättävästi löytyi myös porkkana! Se on kyllä varmasti tarkoitettu villisioille, ei mitenkään syöttömielessä vaan houkuttimeksi.. 

 

Lenkki sujui hienosti tosissaan siihen asti kun tuli ne kaadetut puut, mutta siellä olikin työmiehet duunissa, joten emme kehdanneet ja uskaltaneet mennä siitä työmaan kautta vaan lähdimme kiipeämään yhtä pyöräreittiä ylöspäin ajatuksena kiertää työmiehet yläpuolelta. Tämä pyöräpolku on niitä "tiukimpia" ja siinä joutui lähes pystysuoraa seinämää paikoin kiipeämään ja etureidet huusi kyllä hoosiannaa!

Päästyämme yläpolulle huomasimme että siellähän on kaadettu myös puita ristiin rastiin pitkin tietä ja miehet olivat sielläkin töissä, joten ei muuta kuin kiertämään edelleen kauempaa!

Loppujen lopuksi lenkille tuli mittaa 10 km ja 71 kerrosta nousua ja jopa PT Jonne oli tuon rutistuksen jälkeen aika kuitti!

Kun päästiin vihdoin viimein kotiin, alkoi satamaan ja satoi lopun päivää. Tuuli alkoi yltymään ja puuskat kovenivat; tuli ikäviä takautumia viime talven myrskystä. Ikävintä kuitenkin oli että katselin sääsovelluksia ja luin netistä että torstaiksi ja lauantaiksi oli luvattu oikeasti myrskyä!

Iltapäivällä päätimme lähteä hakemaan uutta pressua Portimaosta, sillä tuo vanha oli jo kuitenkin liian vanha, se päästi vettä läpi vähän sisään.

 

Ennen Casaisia kuorma-autoilija tuli vastaan hätävilkut päällä ja pysäytti meidät; kertoi että tie on poikki, kääntykää ympäri. Päätettiin sitten että haemme pressun Lagosista. Se tie on edelleen aivan kamalassa kunnossa ja sen vuoksi ei tule käytyä siellä suunnalla, vaikka kauppatarjonta on yhtä hyvä, ellei parempi verrattuna Portimaoon. Kunta varmasti odottaa että tie murenee kokonaan pois ja muuttaa sen sitten hiekkatieksi.. varmaan se olisi niinkin parempi, koska nyt se on vain astetta parempi kuin kynnöspelto!

Käytiin ensin Maxmatissa, mutta siellä oli vain yksi turhan iso pressu joten kurvasimme kaupungin toiselle laidalle Brico Marcheen, josta löytyi hyllyn päältä, vähän piilosta, pari sopivan kokoista pressua. Kotimatkalla hemmottelimme itseämme ja kävimme KFC:ssä hakemassa burgeriateriat. Siellä on aivan taivaallisia ranskalaisia, jossa on juustokastiketta päällä!

Takaisin tullessa oli tietysti jo pimeää ja silloin aina jännittää villisiat ja muut nelijalkaiset. Nyt ei näkynyt kuin muutama kissa.

Moottoriradalla oli (ehkä) täysi valaistus, vaikka muuten ei näkynyt ristin sielua. Tai mistä sitä tietää jos siellä vaikka siivottiin viikonlopun MotoGP-kisojen jälkiä?

Kun pääsimme takaisin mökille, sade oli onneksi lakannut ja koko keskiviikko-torstai yö oli poutainen. Hyvä niin, sillä emme halunneet mennä pimeällä katolle virittelemään pressua!

 

Torstaiaamu oli pitkälle sateeton, mutta tuuli yltyi ja yltyi ja puuskat alkoivat muistuttaa vahvasti niitä joita koimme täällä viime talvena!

Oli aikamoinen taistelu saada uusi pressu katolle; välillä tuntui että lentää totaalisesti tuulen mukana huis-pois! Selvittiin siitä kuitenkin; luultavasti pelkällä suomalaisella sisulla! Myöhemmin lueskelin Facesta että puuskat olivat olleet "vain" 122 km/h. Viime talven myrskyssä ne olivat jotain 150 km/h -luokkaa..

Yllättävää kyllä sähköt ei menneet poikki kertaakaan, muutaman kerran "pätki", mutta se ei kestänyt kuin pari sekuntia!

Makella oli 56-vuotis synttärit ja sen kunniaksi päätettiin tehdä mansikkamargaritat, joten kävimme Monchiquessa kaupassa. Ostettiin samalla Jonnelle ruokaa ja sellainen kunnon putkiluu, jota se ei ihan heti saa murusteltua. Ihan vaan tekemistä haukkuselle sadepäiviksi!

 

Kokeilin muuten sitä meidän tänne roudaamaa kuivausrumpua; ostin sen käytettynä ja se on sellainen pieni ja tosi simppeli. Osoittautui hiukan tehottomaksi; täytyy laittaa aina puoli koneellista kerrallaan. Muuten ihan hyvä, koska siitä saa valita vain joko kuuman tai kylmän puhalluksen ja itse määritellä ajan. Ei mitään digitaalista ja eri ohjelmia ties mille, niinkuin meidän Suomessa olevassa kuivausrummussa on. Mitä hyötyä on jostain farkkuohjelmasta? Tai valkopyykkiohjelmasta? Samalla tavalla ne siellä pyörii ja samaa ilmaa siinä liikkuu; en ole huomannut mitään lämpöerojakaan..

Perjantaina aamulla näytti mukavan kirkkaalta ja sateettomalta, joten lähdin Jonnen kanssa vähän pidemmälle lenkille.  Tosin tuo sateenkaari

oli taas ennuste tulevasta sateesta, olisi pitänyt tietää! Käveltiin siitä Jonnen kotikulmilta, siellä on vanha maatilarakennus, joka on jo kauan ollut tyhjillään ja kattokin vihertää kauniisti!

Ilo loppui kyllä aika lyhyeen, sillä alkoi sataa aivan kaatamalla ja kastuimme aivan läpimäriksi! En sitten tehnytkään niin pitkää lenkkiä vaan tulimme PT:n kanssa suorinta tietä kotiin. Kun päästiin kotiterassille kuului ukkosen jyrinää ja muutama salama näkyi ja taas alkoi sataa kaatamalla. Onneksi tuuli oli vähän kääntynyt ja nyt korkkitammet toivat vähän suojaa. Tosin puuskatkin olivat onneksi jo paljon vaimeampia kuin torstaina!

Sittenpä se sade jatkui kuuroluontoisesti koko perjantai päivän. Iltapäivällä laitettiin pizzat uuniin ja paneuduimme  Netflix-leffaan. Pari-kolme päivää pitää vielä pidellä sadetta; ensi tiistaista lähtien pitäisi paistaa taas aurinko! Toivottavasti näin on ja kun vielä saataisiin ne pellit tänne, niin voisi jatkaa katon tekoa eikä tarvisi jännittää tuon pressun vedepitävyyttä tai sitä ettei tuuli revi sitä irti!