‹ Takaisin

Sunnuntai oli vielä tosi lämmin päivä. Blogin kirjoittamisen jälkeen suunnistin lenkille; en tuulimyllyille vaan metsähakkuualueelle ja kiertelin siellä. Tiet on nyt siellä tosi hyviä, niissä on ajettu autolla ja ne ovat kuivuneet koviksi ja risuja ja oksia ei ole, kun ei ole enää puita mistä niitä tippuu tuulella. Kävelin pari tuntia helteessä kunnes vesipullo oli tyhjä ja piti suunnistaa takaisin mökille.

Lopun sunnuntain käytin pesten petivaatteita, koska ne kuivuivat hetkessä, sekä yritin tehdä Mona Lisa-palapeliä, joka on siis terassin pöydällä puolivalmiina. Tai ehkä siitä on 3/4 tehty, mutta kaikki ikävimmät osiot eli pelkät mustat on tekemättä! Saattaa käydä niin, etten saa sitä tehtyä...

 

Maanantai oli täällä ihan tavallinen arkipäivä ja käytimme sen pihan "viimeistelyyn" eli leikkasimme pusikot tuolta mökin takaa mataliksi. Ilma oli radikaalisti viileämpi, mikä oli kyllä ihan hyvä, ei tullut kuuma hommaillessa! Olihan työmaa, vaikka ei tarvinnut missään rinteessä taiteilla. Puskiin oli kietoutunut miljoona orjantappuraa ja jouduin osittain menemään naapurin perunamaalle kävelemään, koska naapurin vanha pariskunta oli istuttaneet perunat ihan rajalle ja rinteen viereen. Muutama perunanvarsi tallaantui, yritin niitä nostella takaisin elävien kirjoihin, mutta ei tainnut onnistua. Kyllähän ne varret kuitenkin jossain vaiheessa leikataan kuitenkin, eikö?

Lopuksi kannoimme silppurin vielä kellarin oven eteen ja silppusimme melkein kaikki oksat, kunnes kone meni tukkoon liian pitkistä ja "norjista" oksista ja lopetimme sen homman siihen.

 

Pihalla kukkii taas uusia kukkia, joita varmaankin äiti on istuttanut ja me ollaan "tapettu" siinä näemmä onnistumatta :D, mikä on toisaalta ihan hyväkin. Valkoinen on baksianruusu, joka on köynnöslajike ja punainen on Adelaide Hoodless-ruusu ja se kasvaa tuolla rämän asuntovaunun edessä ja sekin on yritetty tappaa jo ainakin kaksi kertaa! Hienosti kukkii kuitenkin ja ehkä nää vaan sisuuntuvat meidän leikkauksista?

 

Maanantai-iltapäivällä lähdimme vielä Portimaoon kaupoille, lähinnä Maxmattiin ja kotimatkalla poikkesimme Intermarchessa, ettei tarvitse erikseen enää ennen Suomeen lähtöä käydä ruokakaupassa. No, ehkä leipää käymme Marmeletesta kävelemässä.

Maxmatista ostimme puutavaraa, sillä suunnitelmissa oli tehdä terassin katto osittain "uusiksi" vanhoilla kattopelleillä, mitä irrotimme mökin katosta kun uusimme sen. Se on samaa kuin tuo terassin katon toinen puoli, niin olisi vähän yhtenäisempi. Harmillisesti vain silloin niitä irtiottaessa emme ajatelleet että niitä käytetään vielä johonkin, niin viskoimme niitä apinanraivolla alas katolta ja aika kipeää niistä suurin osa sai! 

Tein iltapäivällä jäätelöä ja iltapalaksi oli suklaajätskiä, joka ei ollut ihan vielä täysin kovettunut, mutta kyllä se pehmiksenäkin maistui! Sekoitin vain kaakaojauhetta, kermavaahtoa ja kondensoitua maito, niin helppoa se on ja aivan taivaallisen hyvää!

Tiistaiaamuna lähdin aasilenkille, otin porkkanaa ja koirankeksejä ja pieniä herkkunappuloita pussiin. Matkalla näkyi taas uusia kukkivia juttuja,  hevoskastanja ja villinä kasvava espanjanpioni.

Aasi Aasinen ja Pörrö on parturoitu kesäkarvaan ja ihana Haukku Haukkunen oli maailman iloisin kun tulin niitä moikkaamaan, se ei malttanut juurikaan pysyä paikallaan ja tämä kuva olikin ainoa jonka sain otettua niin että se on melkein kokonaan kuvassa! Uusi tuttavuus nuoriherra Kissunen tuli myös kerjäämään silityksiä ja ruokaa ja annoin sille niitä koirien herkkunappuloita, mitä se vähän pitkin hampain mutusteli!

Kissunen lähti mun perään kävelemään ja maukui sydäntäsärkevästi, se juoksi aina mun edelle ja heittäytyi maahan kellimään haluten paijauksia! Lopulta mun oli pakko vaan kävellä ohi, sillä pelkäsin että se seuraa muo koko lenkin ja sitten on ihan eksyksissä. Vähän riipaisi, mutta onneksi se jäi sitten siihen tarhan nurkalle ja pääsin kävelemään pois ylämäkeen!

Tienvarsilta on hakattu kaikki eucalyptukset pois ja kannot on myrkytetty, aivan niinkuin ne tekivät viime vuonna tuohon meidänkin tien varteen. Vaikuttaa tehokkaalta myrkyltä, kun on noin ruskeana, mutta voin kertoa, että ei se tapa tuota puuta kuin hetkeksi; meidän ylätien kannot kasvaa jo tuuheaa pusikkoa!

Tie johtaa Foialle, mutta se on niin kapea, ettei sitä kautta viitsi sinne tai Monchiqueen ajaa, tosin se on kyllä päällystetty ja suhteellisen hyväkuntoinen. Sen varrella asuu paljon ulkomaalaisia ja parhailla näköalapaikoilla onkin aika hulppeita "kartanoita" ja hienosti hoidettuja puutarhoja.

Villisioilta ei voi välttyä täällä missään! Oli pakko ottaa kuva, kuinka tehokkaita maanmuokkaajia ne ovat! Onneksi ne eivät sentää noin pahasti ole meidän puutarhaa kuopineet!

Reitti johtaa tuulimyllyille ja tulin alas mökille mun lempparipolkua eli "maisemapolkua" jonka varrella piikkiherneet kukkivat ihanan keltaisena kukkamerenä!

Myös laventeli ja uusi tuttavuus samppanjakämmekkä, joka on orkideoiden sukua, kukkivat polun vierellä.

Kun mökille palattuani oli tekemässä aamupalaa, kuului kuopaisu ovesta ja kukas muukaan kuin Jonne tuli meille vierailulle! Ilo jälleennäkemisestä oli molemminpuolinen! Söin aamupalan rauhassa ja vasta sen jälkeen laitoin Kellylle viestiä, että Socks on meillä ja palautamme sen joskus puolen päivän jälkeen. Kelly vastasi, että on tulossa kotiin vasta iltapäivällä, joten laitoin, että voi tulla sitten ohimennessään noutamaan haukun, se voi aivan hyvin olla meillä päivähoidossa!

Koska alkoi satamaan, pidimme sisäpäivän ja siivosin kaappeja; karsin turhia lakanoita ja astioita, sellaisia joita me ei olla tarvittu näinä neljänä talvena ja jotka vaan vie tilaa kaapeista. Samalla pyyhin kaapit ja kaappien päälliset ja imuroin joka paikasta. Socks nukkui tyytyväisenä välillä sohvalla ja välillä mun sängyssä, ihan niinkuin "ennenvanhaan". On se ihana haukkunen!

Kelly tuli portugalilaisittain 1,5 tuntia myöhemmin mitä ilmoitti, mutta ei se meitä haitannut, koska olisimme kuitenkin olleet vain kotona.

Oli haikeaa kun Socks lähti, mutta toivottavasti me nähdään se vielä, edes joskus! Kelly sanoi, että kesän jälkeen (he viettävät kesän täällä) vievät koirat Irlantiin, koska meinaavat olla siellä ainakin ensi vuoden. Eli ensi talvena ei sitten Jonnea meillä näy. Nyyh!

 

Otsikkokuvassa on "uusi"vanha katto, jonka puuhastelimme keskiviikkopäivän ratoksi. Tai otettiin ne 3 kivilevyä ja valokatteen pätkä pois, tehtiin uutta kehikkoa hakemastamme puutavarasta ja laitettiin aika karseat vanhat kattopellit siihen. Nyt se näyttää kaukaa ihan siedettävältä ja saatiin katon harja umpeen; aiemmin tuulella sieltä tuli lehtiä, koska harjalla oli reikiä. 

Sitten joskus teemme siihen uuden katon, mutta se on sitten joskus, sillä nyt se pitää vettä eli siis ajaa asiansa!

 

Torstaiksi oli luvattu vielä sateetonta keliä joten ulkohommat jatkuivat. Mä säkitin talon takana silppuamattomat risut kuution säkkiin, mikä on kyllä tosi kätevä, koska siihen mahtuu paljon lehtiä ja oksia ja sitä jaksaa yksinkin vetää pitkin pihoja. Kottikärryyn ei mahdu juuri mitään!

Make laitteli katolle viimeistä harjapellin pätkää ja samalla siivosi katon korkkitammen lehdistä, joita alkoi heti sateiden loputtua tippumaan ihan hillittömästi! Seuraavaksi siivosin terassin etuosan niistä Maken tiputtamista lehdistä ja sen jälkeen pakottauduin autokatoksen siivoamiseen, se on kummitellut mun takaraivossa ties kuinka kauan.

Ekassa kuvassa on autokatoksen pohja; otimme ne painavat kiviset kattolevyt viime vuonna osittain siitä pois, koska rakenteet eivät enää ole ihan uusimmasta päästä. Samalla huomasimme, että tuossa missä on nuo tiililetkat "esteenä" on reikä, josta näkyy suoraan luolakaivoon; se on tuossa alapuolella ja sen katto on siitä kohdin romahtanut. Laitoimme silloin siihen levyn ja nyt siirtelin nuo tiilihässäkät siihen ympärille, ettei siihen vahingossakaan astu. Tuo laittia oli ihan täynnä jotain köynnöstä ja olikin aika tappelu, että sain sen puhtaaksi!

Toisessa kuvassa on meidän ainoa äärettömän hyvänmakuisia appelsiineja tuottava puu, joka teki viime vuonna niin paljon hedelmää, että roudasimme niitä ehkä 10 tai 15 kiloa Suomeenkin, mutta tänä vuonna siinä ei ollut appelsiinin appelsiinia! Nyt onneksi on kukkia, joten eiköhän siinä taas ensi talvena ole satoa!

Tontilla on kyllä muitakin appelsiinipuita, mutta ne on ihan kauhean kirpeitä. Jos ensi viikolla mulla ei ole mitään tekemistä, saatan tehdä niistä hilloa ja tuoda Suomeen. Kauhistuttaa vaan ajatella sitä sokerin määrää mitä siihen pitää syytää, että sitä pystyy syömään!

Sillä aikaa kun mä raivasin autokatosta, Make teki toisen bambukehikon terassin seinäksi; yhden teimme jo viime keväänä, mutta nyt vasta se asennettiin tuon toisen kanssa. On nuo kyllä paljon kivemman näköiset kuin noi hirvittävät kaislaverhot, jotka on olleet tuossa suojaamassa tuulelta ja sateelta. Vielä ainakin 1 bambukehikko tuohon riviin, mutta tuskin tehdään sitä tänä keväänä. Sitten ensi kerralla! Ja bambua tosiaan löytyy pihan perältä vaikka kokonaiseen taloon :D

Saimme lopulta autokatoksen kuriin ja järjestykseen yhdessä ja päiväruoaksi tein pinaattikeittoa, joka on kyllä ihan sikahyvää ja älyttömän nopea tehdä! Elämässäni en ole montaa valmista pinaattikeittoa ostanut, ehkä yhden, koska sen tekemiseen menee ehkä 15 minuuttia ja maku on kymmenen kertaa parempi kuin eineskeiton!

 

Sellaisia juttuja tällä kertaa; huomenna panemme pystyyn betonitehtaan ja parannamme vähän ajotietä. Se onkin viimeinen isompi urakka mitä tälläerää meinaamme täällä tehdä. Ensi viikolla vain lenkkeillään ja pistetään paikkoja kesätauolle, eli järkkäämme tavarat kellariin ja sen sellaista.