‹ Takaisin

Todellakin aivan superihanaa olla takaisin täällä! Kaikki ennallaan, tosin puutarha on taas villiintynyt joiltakin osin, mutta siitä myöhemmin. Ensin kerron matkasta.

Lähdimme sunnuntaina aamulla klo 7 ja koko päivähän siihen taas meni. Pitäisi asua lentokentän vieressä ja matkakohde olla myös lentokentän vieressä niin ei menisi matkaan koko päivää. Mutta kun ei ole (onneksi) niin Euroopan sisäiseenkin matkaan täytyy varata aina kokonainen päivä.

Matkustimme siis lentäen koska jätimme keväällä auton tänne; tullaan sitten keväällä lessubussilla Suomeen.

Eka lento Bergamoon Italiaan (Milanon lähikaupunki) meni oikein mukavasti, se kesti noin 3 tuntia ja meillä oli Maken sponsoroimat paikat isolla jalkatilalla. Ainoa miinuspuoli oli se, että tarjottimet tulivat esiin käsinojasta ja edessä olevassa penkissä ei ollut verkkotaskua, johon puhelin on helppo sujauttaa.

Bergamossa haimme ruumalaukut hihnalta ja saman tien jätimme ne itsepalveluna menemään seuraavalle lennolle. Meillä oli noin 4 tuntia luppoaikaa, joten kävelimme läheiseen ostoskeskukseen syömään. Löysimme hyvän kebab-paikan jossa tilasimme pari rullakebabannosta. Ranskalaiset olivat aivan loistavat; rapeita ja tosi maukkaita! Rullakebab oli ennemminkin fajitas tai taco, mutta ihan hyvän makuinen.

Lampsimme takaisin kentälle ja järkyttävän pitkän turvatarkastusjonotuksen jälkeen haahuilimme kentällä etsien pistorasiaa, että saisi puhelimet ladattua,vaan eipä niitä ollut; ne oli kaikki peitetty ja pienin välimatkoin oli latausasemia joista sai ostaa latausta!

Tästä suivaantuneena en todellakaan halunnut ostaa sähköä; melkein kaikilla muilla vierailemillamme kentillä on ollut ilmaisia latauspaikkoja ja seinissä pistorasioita joita on voinut vapaasti käyttää.

Haahuilimme lähtöportin läheillä olevaan baariin jonka sohvat näyttivät kutsuvan pehmoisilta ja kävin hakemassa meille ehkä Euroopan kalleimmat aperol spritzit: 18 € kappale! Sitten kaivoin läppärin laukusta ja latasimme puhelimia läppärin virralla vähän täydemmiksi.

Lento Faroon kesti odotettua vähemmän aikaa; oli varmasti myötätuuli. Jos on olemassa "rallienglantia" niin on todellakin olemassa myös "lentoenglanti", sillä niin vaikeaa oli ymmärtää italialaisen lentohenkilökunnan puhetta!

Faron kentällä saimme laukut aivan ensimmäisinä koska olimme varmasti olleet niitä ensimmäisinä ruumaan laittamassa kun olimme niin ajoissa. Etsimme Uberin "tapaamispaikan" ja tilasin kuljetuksen jota odottelimme kymmenisen minuuttia.

Kuski oli luultavasti Intiasta, koska puhe kuulosti juurikin sellaiselta ja oli tosi vaikea saada selkoa joistain lauseista!

Selvittiin hengissä kuitenkin, vaikka kuskin ajotyyli ei ollut kovinkaan vakuuttava, varsinkin kun moottoritiellä ajoi kolmion takaa jonkun eteen ja torvet soi!

 

Vihdoin perille päästyämme iloisena yllätyksenä oli että katuvalo siellä meidän "kääntöpaikalla" oli saatu toimintaan ja roskalaatikoita oli tullut 1 lisää: nyt niitä on 2. Jos tyhjennysrytmi on edelleen joka perjantai, niin luultavasti siihen viereen ei enää kerry mitään kummia jätekasoja!

Viivi oli kesäisen vierailun jälkeen jättänyt ulkovalon sähkökopin seinässä päälle, niin oli kivan valoisaa tulla mäkeä alas. Tosin vajan seinässä oleva lamppu ei sitten ollut päällä, mutta onneksi oli kännykässä sen verran virtaa, että taskulamppua saattoi käyttää, muuten olisi ollut aikamoista kompurointia matkalaukkujen kanssa!

Viime keväänä tuulen "kaatama" liaanikasvi, joka me leikattiin aivan maantasalle kun emme saaneet sitä enää painavuuden takia nostettua ylös, oli tehnyt mielettömän kasvuspurtin kesän aikana ja peitti rappuset niin että olivat aika tukossa! Siinä sitä onkin sitomista ja leikkaamista taas! Pihatielle oli kasvanut keskikohdan nurmikaistalle pitkiä kukkia jotka olivat jo kuolleet ja muutama karhunvatukka oli myös kurottautunut pitkälleen tielle, mutta onneksi vastassa ei ollut mitään ihan hurjaa viidakkoa!

Terassi oli ihanan siisti; mitä nyt pölyä ja hämähäkinseittejä, mutta korkkitammen lehtiä ei juuri ollut! Kattoremontti ja bambuseinäkkeet toimivat!

Sisälläkin oli tosi siistiä, kun vertaa aiempiin vuosiin. Kattorempan ansiota tämäkin! Ja tietysti sekin auttoi kun Viivi oli Tuomaksen kanssa pari viikkoa mökkeilemässä juhannuksen jälkeen.

Suhteellisen hyvin nukutun yön jälkeen oli ihana herätä ja tajuta olevansa mökillä! Make kaivoi auton heti tallista, mä pyyhin sen ikkunat aika paksusta pölystä ja suuntasimme Monchiqueen kauppaan. Heti aamusta oli jo 21 astetta ja myöhemmin lukema nousi johonkin 26 asteeseen. 

Päivä meni terassia siivotessa hissukseen ajan kanssa. 

Iltapäivällä kaivettiin sähkögrilli ja Make grillasi täytettyä paprikaa, makkaraa ja tomaattia, oli hyvää! Ja tietysti söimme ulkona, olihan terassi jo siivottu. Illalla kävin nukkumaan älyttömän aikaisin; varmasti kroppa oli vielä Suomen ajassa! Mutta se ei haittaa, sillä täällä meillä ei ole aikatauluja!

 

Tiistaina heräsin tietenkin ennen kukonlaulua, kirjaimellisesti, koska tässä lähellä on kyllä kukko joka aamuisin (ja päivisinkin) kiekuu aika hanakasti. Odottelimme auringonnousua ja sitten lähdimme ekalle kävelylenkille pitkästä aikaan! Otsikkokuva on ylhäältä tuulimyllyiltä ja kuvassa näkyy, että oli pilvistä, mutta oli tosi lämmin, melkein 20 astetta!

Naapuritaloihin oli tullut uutta: oli ajettu maa-ainesta (osittain meidän tontille, ei haittaa) ja tehty autopaikka. Toisessa naapurissa oli asukkaana nuori ja innokas haukku, joka olisi lähtenyt mieluusti meidän kanssa lenkille jos olisi uskaltanut, vaikutti pennulta. Ehkä saamme vielä lenkkikaverin siitä, kunhan pääsen juttuun asukkaiden kanssa!

Vähän matkan päähän oli tehty uusi vesiposti, arvelimme sen olevan sen ison remontissa olevan talon, ainakin sen talon tienhaarassa tuo on. Tuleekohan siihen joku majoitusliike? Sen verran iso on se koko  talokompleksi!

Kävelimme Jonnen kodin kautta tuulimyllyille ihan sen takia, koska siinä matkalla on se omenapuu. Otimme pussinkin mukaan, jotta keräämme muutaman omenan mukaan. Olihan siellä omenoita vaikka ja kuinka, mutta ne olivat vielä raakoja, joten jätimme ne puuhun. Jonnen kotona ei näkynyt liikettä, niin kaipa he ovat nyt sitten asumassa kaikki Irlannissa, niinkuin Kelly mulle sanoi viime keväänä. Ja Jonne ja Rizzo ovat päässeet mukaan!

Metsätontti siellä tien varrella on edelleen myynnissä, tosin kyltistä ei saa enää mitään tolkkua. Tie on nyt erinomaisessa kunnossa; se on lanattu ja lähes ajokelpoinen tavallisellakin autolla, kun muistelee niitä valtavia veden tekemiä uria mitä siinä viime keväänä oli!

Kaikenmoista seittiä näkyi matkalla, noita sukitettuja piikkioksia oli todella paljon. Google epäili että se voisi olla kehrääjäkoin aikaansaannoksia, mutta tiedä häntä. Noita ei kuitenkaan ole enää talvella.

Karhunvatukoita on paljon, mutta ainakin tuolla ylhäällä ne ovat kuivakoita. Täytyy mennä tuonne alas jokivarteen, siellä niiden voisi kuvitella olevan hiukan mehevämpiä! Mansikkapuun hedelmiä tulee myös ihan mukavasti, mutta nekään eivät ole vielä kypsiä.

Löysimme uuden pyöräpolun joka oli raivattu vanhan jatkeeksi ja siellä oli tuo huima hyppyri! Noista ei ole mitään ennakkovaroitusta tuolla reitin varrella, mutta ehkä ne harrastajat ei ekalla kerralla laske niin reikäpäänä, kun tuokin on sellaisessa alamäessä että kyllä lentää helposti lähemmäs 10 metriä jos laskee jarruttamatta!

Ja sitten siitä puutarhasta. Tuo pusikko ensimmäisessä kuvassa on lännenkermesmarja, joka kasvaa aina uudestaan. Täytyy googlettaa miten sen saa tuhottua, sillä se on myrkyllinen, vaikka eihän se kovin ruma ole. Kasvaa vain vähän väärissä paikoissa. 

Kesä on kuivattanut ruohikon mutta myös kasveja. 

Iloinen uutinen on, että tänä vuonna tulee taas hyviä appelsiineja sekä nyt "uutuutena" persimoneja! Pari vuotta sitten leikkasimme kaikki oksat pois parista puusta pihan perällä. Viime vuonna niihin oli kasvanut oksia ja tänä vuonna toiseen niistä on kasvanut persimoneja aika montakin! Malttamattomana odotan niiden kypsymistä!

Päivällä siivosin sisällä ja pesin lakanoita. Make leikkasi kuivaa nurmea vähän lyhyemmäksi mökin edustalta. Päivälliseksi tein makkarakeittoa, joka oli ihan hyvää.

Kissat ovat tulleet takaisin pikkuhiljaa. Ensimmäinen vierailija oli Puolinaama ja pian oli myös Pikku-Paavo ruokailemassa. Uutena kissana on ilmaantunut kaunis vaaleanoranssi kissa jonka ristimme Karviseksi, vaikka se vaikuttaa aika varovaiselta. 

Kuvia kissoista sitten kun ne eivät ole enää niin säikkyjä. Ne ehkä muistavat, että meillä on viime vuosina aina ollut joku koira täällä! Viime vuonnahan oli Jonne heti alusta ja sehän oli varsinainen kissanvihaaja tai ainakin se nautti suuresti kun sai ajaa niitä puuhun!

 

Lisää kuulumisia taas loppuviikosta! Säätiedotus on luvannut hienoja aurinkoisia päiviä mukavilla lämpötiloilla; luultavasti rahtaamme altaan pihalle ja nautimme "paljuilusta" viikonloppuna!