‹ Takaisin

Lauantaiaamu valkeni puolipilvisenä ja esimmäisenä kun astui ulos ovesta näky oli tämä! Possukat rakkaat eli villisiat olivat käyneet pihalla kuopimassa! Himppasen harmitti, koska olimme juuri saaneet nurmikon kivan tasaiseksi edellisen kuopimisen jäljiltä. Myöhemmin lenkiltä tultuamme teimme salapoliisityötä ja jäljitimme possujen tulleen ylätieltä meidän pihatietä alas sähkökopille asti, josta olivat kurvanneet sille terassille kuopimaan ja siitä sitten systemaattisesti aina alemmas ja alemmas ja olivat häipyneet alas naapurin tontille  kuvan vasemmasta alakulmasta.

Lähdin Jonnen kanssa vähän aikaisemmin lenkille ja kiersimme pidemmän lenkin asfalttitien kautta tuulimyllyille menevälle hiekkatielle, sille missä on se vajaa 1,5 kilometrin nousu. Siellä laaksossa on jo useamman vuoden partioinut joku iso lintu, en tiedä onko kanahaukka. En ole kuitenkaan koskaan onnistunut saamaan siitä kuvaa, mutta tällä kertaa se oli hyvin rohkea ja nökötti tolpannokassa aika kauan, joten sain siitä kuvan. Tosin selkäpuolelta ja oikeasti tosi kaukaa. Laitoinkin ton kuvan Faceen "Paskat luontokuvat"-ryhmään :D

Tapasimme Maken Jonnen kotitien risteyksessä ja jatkoimme matkaa ylös. Vähän ennen ekaa tuulimyllyä oli tullut vähän niinkuin uusi tienhaara ja lähdimme tutkimaan minne se vie.

Tie muuttui poluksi, joka meni aika läheltä taloa ja talon koira tuli haukkumaan meitä. Jonne ei välittänyt tuon taivaallista siitä, vaikka varmasti oli tuttu kaveri; olimme siis "Jonnen reviirillä" eli sen kotilaakson alueella ja se nyt on luuhannut vuosia niillä kulmilla ja varmasti tutustunut siihen haukkuun! 

Lopulta päädyimme tutun raunion luo; olen sen "löytänyt" muutama vuosi sitten. Silloin se ei ollut näin umpeen kasvanut.

Talolle johtava tiekin oli ihan kasvanut umpeen. Jonnen oli helppo mennä ja toki meidänkin olisi ollut jos olisimme kontanneet! Onneksi nuo ei olleet sitä piikkilankaa vaan jotain puita mitkä olivat vain kaareutuneet tien ylitse. 

Maken lähtiessä aamulenkille mua ja Jonnea vähän myöhemmin, oli pihan muuri siinä välissä "tullut alas"! Tuo iso kivi oli painanut liikaa ja kaatanut muurin tämän pään ja koska se oli vain lekaharkoista muurattu ilman raudoituksia, melkein koko rimpsu oli sitten kaatunut. Kyllä joku korkeampi voima pitää tosissaan huolen, ettei meiltä duunit täällä lopu! Täytyy perehtyä siihen sitten kun katto on valmis.

Lauantaina odottelimme sadetta jota oli luvattu, mutta sitähän ei sitten tullut. Tulipahan pidettyä välipäivä katon teossa. Kuvassa on lauantain päiväruoka: tonnikalapasta. Eli makaronilaatikko jossa tonnikalaa jauhelihan sijasta. Oli tosi hyvää! Luin muutamaa erilaista reseptiä ja sovelsin niistä. Melkeinpä aina mun ruoanlaitto on sellaista, etten ihan orjallisesti noudata reseptiä. Ihmeen usein mun pöperöt kuitenkin onnistuu :D

 

Sisuuntuneina villisikojen sikamaisesta teosta meidän hienolla nurmikolla, rakensimme possuportin sähkökaapin kohdalle. Tai oikeastaan siirrettävän aidanpätkän, jonka on tarkoitus olla väliaikainen ratkaisu. Kuvaa en ole siitä ottanut, mutta teimme kakkoskakkosesta kehikon, johon kävin katkomassa kymmenisen kappaletta pitkiä bambuja. Ruuvasimme bambut kiinni vaakatasoon siihen kehikkoon ja aita oli valmis. Eihän se mikään koriste ole, muttei ihan kauheakaan. Laitoimme bambuja sen takia koska niitä nyt sattuu olemaan pihan perällä liikaakin ja ne ovat kevyitä niin aidanpätkä ei paina niin paljon kun sitä nostelee.

 

Sunnuntaina kävimme pikaisen aamulenkin ja vietimme koko päivän katon parissa. Saimmekin sen aika hyvään kuosiin, oli aikamoinen purkaminen ja miettiminen miten rakennamme harjan kohdan. Mökki ei ole rakennettu mitenkään oppikirjojen mukaan vaan lähinnä mun isän oman pään mukaan :D. Purimme myös piipun, koska täällä ei ole ollut vuosikausiin puulämmitystä ja piippu oli aivan turha reikä katossa. Helpompi oli  vain purkaa se ja levyttää ja pellittää siihen päälle. 

Koko sunnuntai oli siis upea auringonpaiste ja samaa oli luvattu maanantaiksi, joten päätimme urakoida katon vesitiiviiksi näissä parissa päivässä, ettei pressuja tarvisi enää yrittää viritellä! Nyt on tosin tuuli tullut pohjoisesta ja meillä ei näin ollen ole tuullut juurikaan, koska tuo rinne suojaa niin hyvin! Mutta sade valitettavasti yltää tännekin asti..

Illalla kyllä uni tuli molemmille muutamassa minuutissa, sen verran rankka oli kokonainen duunipäivä pitkästä aikaa! Koko päivä auringossa kiivetessä kymmeniä kertoja tikapuita ylös ja alas ja kontatessa ja kyykätessä ja kantaessa ja nostaessa painavia levyjä. Tiesi tehneensä jotakin!

Maanantaina heräsimme ennen kukonlaulua ja heti kun valostui, lähdimme Jonnen kanssa lenkille. Hiekkakasan kohdalla tuolla alhaalla on tie mennyt aivan järkyttävän huonoon kuntoon puusouvin takia, kuten kuvasta näkyy! Ja tämähän on siis yleinen tie, jota jotkut paikalliset käyttävät kun ajavat Marmeleteen. Tuosta en ehkä kuitenkaan yrittäisi ajaa edes maastoautolla! Ihme ettei kunta ole jo laittanut jotain työmiestä kaivamaan noita mutia tuosta pois, vieressä on kuitenkin hiekkaa kasapäin, jota voisi tuohon levittää ja siinä se tiivistyisi hienosti kun niitä puukuormia puretaan ja lastataan..

.

Innolla odotamme että hakkuut on tehty, sillä uusia metsäautoteitä on sitten kiva taas kävellä. Kuvan tiekin tulee sitten käyttöön kunhan saavat puut kaadettua. Tuo kuvan tie menee sinne kalliolle johon kiipesin viime vuonna. Katsotaan jos saavat kevääksi hakkuut tehtyä niin kiivetään sinne korkealle Maken kanssa kahdestaan! Make meinaan uhosi, että kyllä hänkin uskaltaa helposti sinne kiivetä, vaikka muuten on aika arka korkeiden paikkojen suhteen..

Lähdettiin vähän eri polkua taas tutkimaan ja löydettiinkin hyvä pyöräpolku, mutta se lähti niin rankasti Marmeleteen päin, että päätimme käydä tutkimassa sen joku toinen päivä; sitten kun on aikaa. Lenkki venähti kuitenkin tunnin mittaiseksi, sillä Socks lähti jonkun hajun perään ja melkein joutui hukkaan. Juuri silloin kun trackeri oli latauksessa mökillä! Huutelimme vartin verran ja se tuli sieltä pyöräpolulta jossa kävimme kääntymässä. Make ajatteli että se oli lähtenyt "karkuun", mä taas olen sitä mieltä, että se ei siellä metsässä tiennyt mistä suunnasta huudot tulivat ja sitten se lähti meitä jäljestämään hajun perusteella. Socks nimittäin jäljestää koko ajan kun ollaan lenkillä. Sillä on aina nenä maassa ja se ryntäilee milloin minnekin pusikkoon hajujen perässä!

Kokolailla 7 tuntia hommailimme katon parissa ja iltapäivällä se oli vesitiivis! Onhan tuossa vielä tekemistä, mutta tärkein maali on saavutettu ja nyt voi huokaista!

Kuvan jättikokoinen puumehiläinen laskeutui lämmittelemään kattopellille. Harmi ettei ollut mitään esinettä mittakaavaksi, se meinaan oli tosi iso, pituus varmasti melkein 3 cm! Google kertoi ettei ne ole kovinkaan äkäisiä. Olen nähnyt noita täällä usein ja laji ei ole täällä uhanalainen. Ne pesivät kuivissa puissa ja täällä niitä sitten näemmä vielä riittää, onneksi.

 

Otsikkokuvassa oleva kärpässieni oli hauskan muotoinen, kun se on väkisin noussut kiven kolosta. Otin tuon kuvan ehkä pari viikkoa sitten. Viikon päästä kuvan otosta kävelimme taas sitä samaa polkua ja ajattelin näyttää Makelle miten hauska sieni siellä on, mutta se oli poissa. Ei  mädäntynyt, vaan poimittu! Täällä näköjään joku keräilee kärpässieniä.. Googletin kärpässienen "viihde"käytön ja aika riskaabelia olisi alkaa siitä mitään valmistamaan saati suuhunsa pistämään, mutta näköjään se on aika yleistä varsinkin "hippien" keskuudessa, koska aiheesta on vaikka mitä nettikeskusteluja ja blogeja. Meillä ei kyllä ole tarvetta huumautua ja jos on, luotamme ainoastaan niinkin arkiseen aineeseen kuin alkoholi :D ! Se riittää näille boomereille.

 

Että sellaista tällä kertaa, pieniä takaiskuja, muttei mitään järkyttävää! Elämä on... ihanaa!