‹ Takaisin

Sunnuntai oli aurinkoinen aamusta, joten lähdin Jonnen kanssa vähän uusille poluille. Jonnella oli heti alkumetreillä kova meno päällä ja se tuntui menevän nenä edellä ja järki takana. Onneksi sain live-seurannan trackerista (GPS) toimimaan; se on välillä takkuillut, sillä Jonne tosiaan menin minne nenä vei ja silloin se ei juuri mun huutoja kuule ja ajantaju häviää! Onneksi noita kertoja ei ole ollut kuin harvoin.

Kuvasta voi nähdä meidän lenkin ja sen, että Jonne poikkesi muutamaan kertaan ihan omille teilleen!

Ensimmäinen poikkeama oli "turvallinen": se pyöri yhden hylätyn talon pihapiirissä, joka on aidattu, joten mä odottelin sen pahimman säntäilyn ajan siinä portilla ja sitten kun se taas tuntui kuulevan, huusin sen jatkamaan lenkkiä.

Lähdettiin katsomaan minne se pyöräpolku, jonka vähän aikaa sitten löysimme, johtaa. Juurikin se, joka menee Marmeleteen päin. Se jatkui ja jatkui alamäkeen, välillä se oli aivan tie, välillä vain kohtalainen polku. Keskellä eucametsää Jonne yht'äkkiä suunnisti pois polulta sakeaan piikkipusikkoon, jonne en tietenkään lähtenyt seuraamaan. Ajattelin, että kyllä se sieltä tulee, aivan niin kuin ennenkin ja kävelin polkua eteenpäin. Muutaman minuutin kuluttua aloin huolestumaan, katsoin puhelimen sovelluksesta että minnehän päin se haukku kulkee, ja huomasin että se etenee aivan väärään suuntaan. Aloin kävellä takaisinpäin samalla huutaen sitä. Parin minuutin kuluttua se ehkä taas alkoi tajuamaan ympäröivän maailman ja näin luurista että se pysähtyi. Huusin niin kovaa kuin kurkusta lähti, koska tässä vaiheessa se oli jo monen sadan metrin päässä ja meidän välissä oli tiheää metsää!

Vihdoin näin, että se alkoi tulla omia jälkiään takaisin! On sillä kyllä tosi hyvä hajuaisti, onneksi, toisaalta, että pystyi tulemaan samaa reittiä kuin oli mennytkin!

Loppumatka sujui suhteellisen kivasti; Jonne kävi kahlailemassa kurapassissa ja mä löysin autiotalon pihasta kantarelleja, poimin niistä isoimmat ja jätin paljon pieniä sieniä kasvamaan toivoen ettei villisiat tai muut niitä löydä, vaan voin ne käydä vaikka viikon kuluttua poimimassa. Toivottavasti ne ovat kasvaneet, niistä tulee varmasti kokonainen keitto sitten!

Kyllä se vain täälläkin, täysin maaseudulla, keskellä ei-mitään, jotkut jaksavat sotkea seiniä! Onneksi 99 % autiotaloista on säilynyt sotkuitta; ne on varmasti niin vaikean matkan päässä, usein vain polku tai umpeen kasvanut mökkitie, niin ei lökäpöksyt pääse tai jaksa nähdä vaivaa päästäkseen maalaushommiin. Mutta ei tätäkään juuri kukaan näe, niin metsässä tämäkin on..

Muuten sunnuntai kului harmaissa merkeissä, välillä satoi ja välillä oltiin muuten vaan pilvessä, eikä ulkohommia viitsinyt tehdä.

Vähän sellaista telkkarin katselua ja pientä puuhastelua sisällä.

 

Sunnuntaina oltiin tehty ostoslistaa ja heti maanantai aamusta lähdettiin isolle kirkolle Portimaoon. Mä kävelin aamulla vain pienen lenkin Jonnen kanssa, sillä olimme menossa Alvorin rannalle juoksuttamaan Jonnea, koska oli luvattu poutaa.

Olimme hyvissä ajoin ennen ysiä jo rannalla ja siellä ei tosiaan ollut ruuhkaa; pari muuta koiranulkoiluttajaa ja kävelijää. Jonne oli aivan onnessaan ja innoissaan! Veteen se ei uskaltanut mennä, ei antanut aaltojen kastella ollenkaan tassuja vaan juoksi niitä aina pakoon. Hauskaa sinänsä, kun se kahlaa aina kaikki kuralammikot kun ollaan lenkillä!

Olimme rannalla jonkun tunnin verran ja siitä ajoimme ensin Lidliin, josta ostimme täydennystä ruokavarastoon ja vähän kanapiirasta aamupalaksi. Sitten ajoimme Sofrapaan, se on se autojen varaosaliike, mutta se oli maanantaisin suljettu. Käytiin sitten vieressä olevassa kiinakaupassa, josta löysimmekin etsimämme, eli pakoputken paikkaustahnaa. Siinä kun on jossain reikä ja se pitää jo aika kovaa pörinää!

Kiinakaupan jälkeen suuntasimme Maxmatiin, josta ostimme pari OSB-levyä, pari rimaa, vesieristettä ja tasoitetta, sekä vihdoin sitä kukkamultaa, että voin laittaa herneenversot ja salaatit ja ehkä tomaatit kasvamaan.

 

Maxmatin vieressä on Decathlon, josta kävin kipaisemassa uuden repun, sen sellaisen taskukokoisen, jollaisen hukkasin jonnekkin ennenkuin sitä edes ehdimme käyttää. Otin viimeisen, tällä kertaa neonkeltaisen, että se löytyy, jos se taas tippuu :D

Vielä kotimatkan varrella piti käydä SoHortassa, joka on maatalousliike. Olin Googlettanut, että on olemassa villisikakarkoitetta, sellaisia rakeita, joita laitetaan pieniä määriä suojeltavan alueen ulkopuolelle ja siat syövät niitä ja voivat pahoin ja siten alkavat karttaa sitä paikkaa. Harmiksi Sohorta sekin oli kiinni. Pitää muistaa, että maanantaisin ei lähdetä enää minnekkään ostoksille, kun silloin tuntuu olevan erikoisliikkeet kiinni, samoin kuin ravintolat.

 

Kaupunkimatkailu väsytti niin kovasti että meidän oli pakko ottaa päiväunet melkein heti kun tulimme kotiin. Jonnekin oli aivan poikki :D

Pienen iltapäivälenkin jälkeen tein jauhelihapiirasta taas omalla ohjeella; ostimme Lidlistä valmistaikinan, jossa oli suolasen piirakan kuva ja kasasin siihen päälle paistettua jauhelihaa ja sipulia ja tein munista ja ranskankermasta liemen jonka kaadoin siihen päälle. Mausteeksi grillimaustetta, valkosipulia ja juustoraastetta ja vajaa puoleksi tunniksi uuniin. Oli niin hyvää että söimme sen kerralla iltaruoaksi!

Ja kuvaa en ehtinyt ottamaan, tosin se ei ollut kovin kuvauksellinenkaan :D

 

Tiistaiksi oli luvattu koko päiväksi vesisadetta, mutta aamulla ei satanut, joten lähdimme (tosin sadetakit mukana) vähän pidemmälle lenkille. Menimme sinne mistä viime vuonna löysimme hurjasti orakkaita, mutta (vielä?) ei näkynyt sienen sientä. Harmillista. Kerrankin mulla oli pussi sekä uusi reppukin mukana! Löysin kuitenkin oletetusti villisian torahampaan, jonka otin tietysti mukaan. Ajattelin että laitan sen siihen meidän porttiin vähän niinkuin varoitukseksi, ettei kannata tälle tontille tulla :D

Kuvaa ei vielä ole, sillä se on unohtunut tuonne terassin pöydälle pussissa. Se pitää ensin pestä, että varmistuu onko se todella hammas vai vaan hampaan muotoinen oksa. Laitan kuvan sitten ensi kerralla!

Emme jaksaneet kiertää tuulimyllyjen kautta vaikkei satanut, oli vaan ihan kauhea tuuli. 

Kaatuneet korkkipuut muistuttavat siellä Jonnen kotikulmilla edelleen viime talven järkyttävän kovasta myrskystä! Se oli kyllä aivan kamala ja todellinen ihme on, että meidän vanha katto oikeasti kesti, koska nyt kun purimme sen pois, huomasimme miten heppoisesti se oli paikoin enää kiinni!

Kotiin päästyämme alkoikin sitten satamaan ja sade jatkui iltaan asti. Toki välillä oli pieniä taukoja, mutta märkää oli totisesti.

Päivä kului siis sisällä siivotessa ja talouspaperitelinehyllyä suunnitellessa ja tehdessä, kiviä maalatessa ja telkkaria katsellessa.

Iltapäivällä edes Jonne ei ollut kovin innoissaan lähdössä ulos sateeseen, joten käveltiin vähän matkaa hiekkakasoille ja sitten äkkiä takaisin.

 

Otsikkokuvassa on melkovarmasti nuijanuoranen, limasieni, joka tekee itiöpesäkeryhmiään yleensä lahopuiden pinnalle. Näin kertoo Wikipedia. Se kertoo myös, että tämä laji on tärkeää ravintoa uhanalaiselle kovakuoriaislajille korukeräpallokkaalle, tosin en tiedä koskeeko tämä vain Suomea vai koko maailmaa..

Näitä oletettavasti ukonsieniä näkyy nyt aika paljon, Wikipedian mukaan hyvä ruokasieni, mutta mun silmään pelottavan myrkyllisen näköinen jos se ei olekaan ukonsieni! Joten nämä ovat saaneet jäädä metsään.

 

Keskiviikkona oli puolipilvinen aamu ja kävimme normaalimittaisella, noin 5 km:n lenkillä. Otin uuden repun mukaan ja menimme autiotilan kautta ja poimin hiukan kasvaneet kantarellit pois ja löysin muutaman muun siihen lisäksi.

Päivällä olimme juuri tehneet muurauslaastin kun joku naapurin mies huuteli yläpihalla. Menin kysymään mikä on hätänä, niin kertoi että vaimon auto tarttis virtaa kun akku sipannut, onko meillä kaapeleita. Onhan meillä kaapelit, mutta juuri oli se laasti tehtynä niin sanoin että meillä menee ehkä tunti. Neuvoin miestä naapuriin jossa on työmiehiä ollut joka päivä hommissa, josko he voisivat auttaa. Soitin tunnin kuluttua ja kysyin tarviiko ne edelleen apua. Olivat saaneet virtaa juurikin niiltä työmiehiltä. Hyvä niin!

Muurailimme ulkoseinien yläreunat, siivottiin vähän rojuja mökin ympäriltä; olimme katolta heitelleet kaikkea roskaa remontoidessa ja siivosin vielä terassia taas sateen jäljiltä. Pesin koneellisen pyykkiä, tein päiväruoaksi kanaa ja salaattia ja siinähän se päivä sitten menikin.

Iltalenkille ajoimme Marmeleteen, jätettiin auto kylän laidalle ja käveltiin pieni lenkki kylässä. Jonne oli kyllä tosi maalainen ja melkein jo hävetti kun se räyhäsi jollekkin suloiselle mustalle nuorelle koiralle.. Muuten meni ihan hyvin :D

 

Sellaista täällä tällä kertaa, hidasta elämää.