‹ Takaisin

Todellakin, kesä jatkuu! Se on kyllä aivan superihanaa meidän kannalta! Luonnon kannalta ei niinkään, tosin yöt on käyneet viileämmiksi ja näin ollen kosteammiksi, niin kasvit imevät ilmasta kosteutta pysyäkseen hengissä, luulen. Ja on pohjavettäkin kyllä vielä rutkasti; ylhäällä tuulimyllyillä kaivoista valuu vettä solkenaan, niin että polku sinne on melkein kasvanut umpeen ja paikoin on hypittävä mättäältä mättäälle jottei kengät uppoa mutavelliin!

Kun sunnuntaina blogin kirjoittamisen jälkeen lähdin patikointilenkille oli Jonnen kotitien alussa olevan maatilan päällä kauhea määrä isoja lintuja. Ne kierteli siinä tuuli siipien alla. Tuossa kuvassa on ehkä 1/3 niistä! Ihan lähikuvaa en saanut, mutta tuo toinen on suurennettu aika pienestä kuvasta ja Google kertoi lajin olevan mustahaarahaukka, (milhafre-preto portugaliksi) joka on keskikokoinen petolintu joka on suunnilleen kaikkiruokainen ja varastaa ruokaa jopa muilta linnuilta suoraan ilmasta! Se on hyvin sosiaalinen ja se rakentaa risupesän korkealle puuhun ja koristelee usein pesänsä ihmisten roskilla kuten muovipusseilla ja kankailla. Portugalissa nämä ovat pääosin muuttolintuja ja talvehtivat Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa.

Päätin mennä rankemman kautta ja kävelin asfalttitietä Foialle vievälle hiekkatietä. Siinä tien vieressä on se järkyttävän iso eucalyptuspuu ja nyt se on alkanut "luoda nahkaansa". Viime keväänä otettu kuva toisena, jossa runko vielä ihan silkkisen sileä. Oon miettinyt että onkohan tuo eucan kuori hyvää sytykettä, kun muuten puu on niin paloherkkä sen sisältämän öljyn takia? Pitäisköhän roudata sitä pussillinen sitten Suomeen? Täällä ei ole mahdollisuutta (eikä juuri haluakaan) kokeilla. Ehkä pienesti jossain metelliämpärissä tuossa terassilla!

Ja kun kerran rankkaan lähdettiin niin vedin ihan tappiin asti, eli kiipesin Madrinhan huipulle sinne palotornille! Yhtenäistä nousua karttasovelluksen mukaan 3 kilometriä ja sen kyllä huomasi; läski hikosi vaikka oli olevinaan pohjoistuulta ja ei niin kovin lämmin! Tai no olihan se jo varmasti lähemmäs 20 astetta tuolloin aamupäivällä.

 

Huipulla oli palovahti ja varmaankin "sen kaveri", koska toisella oli liivi ja toisella ei. Samainen mies (liivin kanssa) oli siellä viime keväänäkin, samaisella koppiautolla ja samaisen pienen koiran kanssa. Koirasta ja autosta mä sen tunnistinkin..

Kaveri oli tuonut aamupalakaljat ja miehet olivat hiukan vaivaantuneita kun tulin siihen ja sanoin huomenet. En kuitenkaan sen kummemmin niitä mulkoillut, ei ole mun asia puuttua työpaikkajuopotteluun, mikä tuntuu täällä olevan enemmän tapa kuin harvinaisuus, vaan menin ottamaan kuvia. Toisessa kuvassa on meidän viime maanantain vierailukohden, Lagosin lähellä oleva niemeke mihin on rakennettu kävelyteitä puusta pitkin kalliota sekä pitkät raput alas pienelle rannalle, josta lähtee venekyytejä mm.   Portimaoon, eli paikan nimi on Ponta da Piedade. 

Huipulta lähdin alas pyöräpolkua kuivuneelle lammelle, jossa viime talvena Jonne kävi uimassa. Kai siihen taas ensi talvena tulee vettä.. toisaalta ei tarvisi kyllä sataa niin paljon!

Kävelin sitten suorinta tietä alas, tai yritin mennä pyöräpolkua mun lempparireittiä, mutta sunnuntaisin on aina hyvillä säillä alamäkipyöräilijöitä ja se polku on raivattu keskelle pensaikkoa, niin siinä ei oikein pääse sivuun ja "pakoon" niitä kun ne tulee sata lasissa alamäkeä. Kuulin meinaan ne kaukaa juurikin niiden kaivojen kohdalla ja poistuin niiden reitiltä ettei tule kolaria.

Ylhäällä on aika harmahtavaa, kanervat ei juuri kuki ja ruohikkokin on ihan harmaata. Yksi kukki kuitenkin kirkkaan keltaisena polun varrella. Google ei osannut varmaksi kertoa onko se joku piisku tai tahmahirvenjuuri. Jälkimmäinen olisi nimen puolesta hauska :D

Mistähän näitä kasvien nimiä oikeasti repäistään?

 

Lopun päivää hommailin kaikkea pikkuaskareita ja sitten katsottiin vain Netflixiä. Sen verran kellojen siirtely vaikutti, että menin jo kasilta nukkumaan :D

Maanantaiaamu oli taas kaunis ja pilvetön ja melko tuuleton, joten sain Maken houkuteltua taas ylös tuulimyllyille. Make ei halunnut pitkää lenkkiä joten jatkoin yksin vuoren sivua pitkin pyöräpolkua myöden aivan Foialle johtavalle tielle asti. Siitä olisi ollut enää 1,5 km Foialle, mutta ajattelin jättää sen myöhemmäksi, kun ollaan Maken kanssa puhuttu että kävellään sinne joskus aamupalalle.

Foiantien risteyksessä on jotain vanhoja bunkkerimaisia rakennuksia, olisi kiva tietää mitä niissä on joskus ollut.

Kurkkasin sen isoimman sisälle ja sehän näytti ihan vessoilta ja ehkä suihkuilta? Viime keväänä käytiin Foialla Jonnen kanssa, mutten silloin kurkannut sisään koska siellä oli kaikkia lasinsiruja ja en halunnut että Jonne satuttaa tassunsa. Oikeassa alakulmassa näkyy tuuletin, ihan hieno retron oloinen, mitähän sekin siellä tekee? Patjan vielä ymmärtää jos siellä on majaillut joku asunnoton tai sitten nuorisoa tai huumeveikkoja. Vaikka aika kaukana tuo on mistään sivistyksestä :) No, nuorison ryyppäämisen ehkä tuolla ymmärtäisi. Jos ne täällä sitä harrastaa..

Foian ja Madrinhan pohjoispuolella on monta autiota maalaistaloa; tässäkin kuvassa näkyy ainakin 3. Innolla odotan miten lakiuudistus vaikuttaa autiotaloihin ja -tiloihin. En muista kirjoitinko jo siitä, mutta lyhykäisyydessään se on sellainen, että usein täällä taloilla ja tiloilla on sen kymmenen perijää ja aina joku jota ei löydetä tai joku joka ei halua myydä, niin nyt yksi ainoa perijä voi laittaa tilan tai talon myyntiin. Siihen liittyy jotain oikeusjuttuja ja huutokauppaa, mutta aiemmin nuo talot yms on vaan jääneet rapistumaan. Ja niitä on paljon! Ja täällä on asuntopula..

Lähdin hiekkatietä myöden takaisin mökille ja siinä on tällainen opaskyltti. Se kertoo, että siinä alhaalla on luontopolku, jonka varrella kasvaa harvinaista alppiruusulajiketta, adelfeira nimeltään. Sillä on muinaissuojelullinen arvo, koska se on jäännöslaji ajalta, jolloin täällä oli "laakeripuumetsäaika". Laji selviää täällä koska täällä on kostea mikroilmasto. Noita samoja alppiruusuja on ihan koko mäki täynnä eikä vain pelkästään tuolla polun varrella. Ne kukkii touko-kesäkuussa ja me ei olla niitä nähty kuin nupussa, koska ollaan aina lähdetty "liian aikaisin".

Ja noi tiedot on peräisin Googlesta tietenkin :D

Kävelin mökille Almarjaon kautta, siitä missä on ne kaksi koirarukkaa kiinni, tai toinen ketjussa ja toinen aika pienessä aitauksessa. Sitä ennen on tuo talo joka on ollut varmaan jo 10 vuotta myynnissä. Pihalle oli laitettu muutama riistakamera, näinköhän sielläkin kytätään villisikoja, niitä nimittäin tässä laaksossa on paljon. Johtuu varmasti vihreydestä ja useista hedelmäpuista joita on paljon. Omenoita, sitruunoita ja tietysti appelsiineja ja vesi virtaa alas lampeen niin on vielä vettäkin mukavasti saatavilla. Joka possun unelma! Sieltä ne varmaankin aina välillä meillekkin harhautuivat, kunnes me rakennettiin possuportti!

 

Siinä kun kävelin haukkuvien haukkurukkien ohi, mietin itsekseni että musta voisi helposti tulla "koiratyttö"; voisin yön pimeydessä ottaa makoisia lihapaloja reppuun suurien pihtien kanssa ja käydä vapauttamassa haukkuraukat. Vaikka ne lähtisivät karkuun, olisi niillä kuitenkin edes hetki elämässään, kun saisivat juosta vapaana :(

Ei pitäisi kulkea siitä kun tulee aina niin kauhea olo ja paha mieli koirien puolesta.

Iltapäivällä vaikka olikin aika kuuma puuhastelimme hetken puutarhassa. Make keksi leikata mansikkapuun oksat puukkosahalla joka olikin oikein tehokas siihen hommaan. Nyt se ei enää roiku tuossa tien päällä ja osu auton kattoon kun siitä ajaa. Mä haravoin tieltä lehtiroskaa ja niitettyjä heiniä niin siihen ei kerry niin nopeasti humusta eli multaa. Toissavuonna lapioimme multaa tieltä varmaan miljoona kottikärryllistä ja sieltä alta paljastui betonia ja kovaa hiekkaa! Aiemmin siinä oli multaa joka muuttui mudaksi kun satoi pajon ja silloinhan meillä oli vaikeuksia päästä autolla pois pihasta!

Mä innostuin vielä pesemään rappuset painepesurilla ja aion maalata ne loppuun (noi askelmien etuosat) kun viime keväänä se jäi kesken. Myös toi seinä täytyy maalata taas uudestaan, mutta ensin pitää ostaa jotain sammalenestoainetta, koska siihen tulee sitä näköjään hyvin helposti. Mielestäni olen sitä jossain Leroy Merlinissä nähnyt.

 

Tiistaina päätimme heti aamusta lähteä Monchiqueen kaupoille ja pankkiin. Kävin eka pankissa, jossa mulla vierähtikin varmaan puoli tuntia koska en ensin ottanut vuoronumeroa kun en tiennyt mistä napista olisin painanut. Sitten kysyin joltain mummolta ja hän opasti mua ja vihdoin pääsin tiskille. Sen jälkeen sain asiani hoidettua: uuden kortin toimimaan sekä mobiilipankin takaisin toimintaan sekä talletin tilille rahaa ettei tarvitse rahalla aina maksaa. Toisin kuin portugalilaiset, jotka selkeästi maksavat melkein järjestäen aina käteisellä.

Pankin jälkeen saimme kerrankin parkkipaikan läheltä kiinakauppaa. Melkein aina olemme joutuneet viemään auton ylös hiekkaparkkiin ja kävelemään sieltä pari-kolme korttelia kiinakaupalle.

Kiinakauppaa vastapäätä avautuu hieno näkymä Monchiquen puistoon, jota on lähivuosina rempattu. Muistaakseni viime talvena sinne rakennettiin tuo lasten leikkipaikka. Täytyy joku kerta kävellä nuo kävelytiet tuonne alas. Monchique on mielestäni kaunis pikkukaupunki ja siellä näkyy taitelijoiden ja käsityöläisten läsnäolo hyvin vahvasti: siellä on kauniita seinämaalauksia ja käsityökauppoja.

Kiinakaupan jälkeen kävimme maatilakaupassa, jossa oli aika kehno valikoima. Alunperin ajatus sinne menossa oli ostaa kananmunia ja salaattiaineksia, muttei siellä ollut kumpaakaan, ei salaattia eikä kananmunia. Ostimme sitten porkkanoita aaseille, paprikoita ja vähän epämääräisiä isoja tomaatteja, kaikki varmasti niin luomua kuin olla voi. Eipä ne paljoa maksaneet, jotain reilu 3 euroa!

Viimeiseksi kävimme Intemarchessa koska kissanruokaa piti ostaa. Ostimme sitten myös kaikkea "säilyvää" ja pakkaseen. Nyt pakkanen on kyllä niin täynnä, että sinne ei mahdu enää juuri mitään!

Iltapäivällä laitoimme vihdoin uuden valoketjun kiinni toisien portaiden ylle. Nyt laitoimme sen kiinni kylppärin pistorasiaan, edellinen oli vajassa kiinni ja meni tuon trumpettikukan seasta ja sehän se sen valoketjun katkaisi kun kovalla myrskyllä kaatui tuohon rapun päälle ja samalla katkaisi koko valoketjun. Nyt toivottavasti ei ole niin kovia myrskyjä ja että nuo korkkipuut pysyvät pystyssä!

Illalla noin kello 7 maissa vakiokissat Viirunenä ja Puolinaama tulevat aina iltapalalle ja sama heti aamusta. Karvinen ja Paavo vierailevat vähän epääsäännöllisemmin, mutta joka päivä kuitenkin. Kissat ovat aika kranttuja ruoan suhteen. Aiemmin annoin niille välillä koiranruokaakin purkista, koska se on halvempaa, mutta nykyään se ei uppoa enää ollenkaan. Joten olemme vaihtaneet täysin kissanruokaan. No ei se budjettia kaada, koska pehmitän kovia raksuja vedellä ihan niinkuin koirillekin tehdään ja lisään siihen sitten pateeta purkista "mauksi". Jos pelkästään kissanpateeta purkista tarjoilisi, menisi viikossa reilusti yli 15 euroa ja se on kuukaudessa jo aika paljon, kun miettii että kaksi aikuista ihmistä syö helposti 80 eurolla viikossa..

 

Kuvassa Viirunenä on tuo tummempi. Ne on varmaankin sisarukset ja ovat ihan parhaimmat kaverit keskenään!

 

Sellaista sitten täällä tällä kertaa. Huomenna ehkä käydään syöttelemässä aaseja ja haukkusta; ostettiin sille herkkutikkuja kaupasta varta vasten <3