‹ Takaisin

Sääennusteita on sunnuntain jälkeen luettu kuin raamattua ja ehkä nyt on jo melkein täysi luotto siihen, että 39 päivän sadeputki loppuisi! Tuon päivien lukumäärän bongasin joltain portugalilaisten face-sivustolta. Helpottaa tietää, että en olekaan päässäni vain kuvitellut sateiden jatkuneen ikuisuuksia, vaan viimeisen kuukauden ja ylikin, on jokaikinen päivä satanut jossain kohtaa. Parhaimpina päivinä tietenkin yöllä, mutta sekin on pitänyt kaiken märkänä.

Vähän aikaa sitten katseltiin nurmikoita ja ihmeteltiin, ettei ne ole sen enempää kasvaneet! Näyttävät vielä ihan "nurmikentiltä". Ei nyt mitään golf-tasoa, muttei myöskään heinikkoa. Nurmikko on siis viimeksi ajettu joskus ennen joulua, jos oikein muistan! Saattaa mennä vain muutama aurinkoinen päivä että ne kuivuvat, mutta ensi viikolla niitä päiviä tulee! Ihanaa! 

Sunnuntaina odoteltiin aamusella yli ysin, että lähdettiin kävelemään, koska ilma näytti kirkastuvan. Jonne halusi kiertää kylän kautta ja alatiellä olikin vaikka ja mitä säpinää pienten koirien ollessa ulkona. Remontoinnissa oleva talo tien vieressä etenee pikkuhiljaa. Joskus vuosia sitten, kun se oli myynnissä, mietimme ohikulkiessa että ei tuota kodiksi osaisi ostaa. Siinä se on aivan tien vieressä ja etu- saati takapihaa ei juuri ole! No mutta tällaisissa "townhouse"-taloissa moni täällä asuu; yleensä tuohon viereen on rakennettu seuraava asunto kiinni ja etuovesta pääsee suoraa maantielle. Tässä on sentään vähän omaa pihaa ja jopa parkkipaikkaa! Suomalaisen näkökulmasta näyttää entiseltä kaupalta, täkäläläiset näkevät sen normaalina talona. Se on se mihin tottuu!

Kuvan oton jälkeen ilma muuttui minuutissa ja kohta olikin sankka sumu, eli jouduttiin pilven sisälle. Täällä ei kyllä ikinä ole helppo pilvisellä säällä ennustaa tulevaa. Saattaa sataa, tai sitten ei. Ainoastaan jos taivas on täysin pilvetön, tietää ettei varmasti sada :D

Sunnuntain sää jatkui tämän kuvan oton jälkeen aikalailla sateisena; satoi joka toinen 15 minuuttia, joten ei tehnyt mieli mennä ulos hommiin, sen verran kermaperseitä mekin ollaan, vaikka pitkästyttää todellakin istua päivät pitkät pienissä neliöissä.

Onneksi on olympialaiset, niitä tosiaan seuraamme suunnilleen kaikki lähetykset. No, ei ehkä niitä kaikkia curlingeja :D

 

Maanantaina aamulla heitimme lyhyehkön lenkin ja lähdimme Portimaoon kaupoille, koska olihan sitä taas kertynyt kaikkea ostettavaa ostoslistalle ja toisaalta netti piti uusia keskiviikkoon mennessä. Ja maanantaiksi oli luvattu tietenkin sadetta, kuinkas muuten.  Ajoimme aivan ekana Leroy Merliniin etsimään lämpölamppua, koska kiinakaupan lamppu ei oikeasti ollut mikään lämpölamppu. Se ei kyllä yllättänyt, jos näin jälkikäteen ajattelee.

Leroysta ei sitä löytynyt, mutta myyjä kertoi että Adubouborista kyllä löytyy! Ostimme Leroy Merlinistä vielä parempaa vesieristemaalia, jonka maalaamme tuohon ulkoseinään, kunhan aurinkoiset kelit alkaa. Tuskin enää meidän elinaikana tulee tällaisia vesikelejä, mutta ennen kuin seinä on täysin vedepitävä, ei voi sisäseiniäkään levyttää! En halua mitään homemökkiä tästä!

Leroyn jälkeen ajoimme Aquaan, Portimaon suurimpaan (ainoaan oikeaan) ostoskeskukseen alakertaan parkkiin ja kävimme ensimmäisenä ostamassa lisää aikaa nettiin, koska se oli tärkein. Aquan vastapäätä on juurikin tämä legendaarinen sekatavarakauppa / maatalouskauppa Aduboubor, josta löytyy kaikkea mitä ei muualta. Kävimme Adubouborissa ostamassa lämpölampun ja omistaja yritti myydä mulle myös lampun kantaosan. Kuulemma lamppu lämpiää niin paljon, että sulattaa muovisen kannan. En ostanut, sillä lamppu maksoi vajaa 13 euroa ja se keraaminen kantaosa ja kupu olisi maksanut 33 €. Sanoin vain miehelle, että tullaan hakemaan jos tarve vaatii, mutta meillä on kaikkea rojua jemmassa ja en yhtään ihmettelisi, että keraaminen lampunkanta löytyisi jostain!

Ei muuten ole edes etsitty keraamista lampunkantaa täältä, sillä lamppu koekäytettiin tiukan valvonnan alaisuudessa ja todettiin, ettei se kanta kuumene niin paljon, että sulamista tapahtuisi!

 

Maanantaipäivä menikin sitten mukavasti siinä, Portimaossa pyöriessä. Ja ennenkaikkea sinne ja takaisin ajaessa. Se ottaa aina yli tunnin tuossa reissussa, vaikka matkaa ei olekaan kuin 25 km! Vaikka Portimaossakin oli sateista, oli siellä ihan mukavan lämmintä, jopa 17 astetta. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, täällä ylhäällä vuorenriteellä on aina, siis aina, 3-4 astetta vilpoisempaa. Niinpä mulla on useinkin toppaliivi päällä kun lähdetään kaupoille, koska meillä on sen 13 astetta. Sitten kaupoilla onkin 17 ja brittituristit on shortseissa ja t-paidassa! Silloin tunnen olevani enemmän paikallinen kuin turisti :D

 

Tiistai oli todellakin rankkojen sateiden päivä! Aamulenkilläkin kastuttiin aivan täysin vaikka molemmilla oli sadevarusteet. Ne ei kuitenkaan ole ihan täysin vedenpitäviä, kun ovat sellaista "tuulipuku"-tyyppistä kangasta. Pitäisi olla sellainen vanhanliiton sadetakki, se pitäisi kuivana ihan rankimmassakin sateessa, mutta emme ole katsoneet niitä tarpeellisiksi hankkia, koska ulos ei ole yleensä pakko mennä sateella. Nyt on vähän eri asia kun on Jonne hoidossa..

Tiistaina jännitettiin olympialaisia telkkarista ja mä korjailin vaatteita. Ostin viimekesänä kirpparilta pellavahousut, jotka ei istuneet oikein kivasti, niin vihdoin sain ommeltua nekin. Otan ne mukaan Floridaan, ne on kevyet ja monikäyttöiset ja helppo pestäkin. Miten sitä ei ikinä muista / ymmärrä, että kun kirpparilta löytää jotain vähän käytettyä tai lähes uuden veroista, niin siinä on varmasti jotain vikaa kun se on sinne laitettu!

Vaatteet ei sinänsä ole iso ongelma, koska osaan niitä korjailla sopiviksi, mutta noin niinkuin yleensä :D

Tiistaina tuli vahvasti tunne, että aika kuluu mahdottoman hitaasti! Sääennustuksissa on ollut pitkän aikaa jo tieto, että viikon lopulla säätila muuttuu aurinkoiseksi, toisinsanoen ikuiset sateet väistyy! Aiemmin povattiin että perjantaina olisi jo ensimmäinen aurinkopäivä, mutta myöhemmin ennuste tarkentui niin, että perjantai vielä sataa ja lauantai on se käänteentekevä aurinkopäivä!

Tiistaina tosiaan tuntui samalta kuin joskus pahimpina stressivuosina kun odotti viikonloppua. On VASTA tiistai! Itse päiväkin tuntui ikuisuudelta kun sen vietti pääosin sisällä kolmessakymmenessä neliössä!

Keskiviikoksi oli luvattu aamuksi vähemmän sateita, joten päätimme kävellä Marmeleteen. Ilma oli kuvan kaltainen: lonkeron harmaa. Otin kuitenkin varuiksi sadetta vähän pitävän tuulitakin päälle, mutta riisuin sen kyllä ekassa ylämäessä, sillä ilma oli yllättävän lämmin, 14 astetta. Kiersimme pidemmän kautta Marmeleteen ja tulimme pidemmän kautta, sienilenkin kautta, takaisin. Sieniä ei löytynyt kuin nimeksi, mikä ihmetyttää, sillä me ei olla aikoihin kierretty sienilenkkiä ja nyt on ollut niin oivat ilmat sienille; ikuista sadetta! Kerääköhän joku muukin täällä sieniä?? Silloin joskus kolme vuotta sitten kun keksin että täällä on sieniä, oli ne saksalaiset jotka kävivät mun sieniapajilla, mutta sen jälkeen en ole nähnyt ketään muuta. Tai no pari kuukautta sitten tapasin sen luultavasti jenkin tai kanadalaisen hippimiehen, mutta hän liikkui autolla ja sienilenkki ei ole autoilevan ihmisen paikka löytää sieniä. Tosin pystyyhän senkin ajamaan jollain maastoautolla, mutta enemmän ne ajajat ovat olleet varmasti paikallisia villisikojenmetsästäjiä. Oli miten oli, löysin vain muutaman kantarellin ja viitisen orakasta, pieniä sellaisia. Tein niistä munakkaan ja hyvää oli.

Marmeleten reissulla on aina ne lampaat siinä laitumella ja niin nytkin. Vähän kävi sääliksi kun ne oli ihan märkiä, mutta toisaalta ei ne olleet kai märkyydestä moksiskaan, koska eivät olleet hakeutuneet edes puun alle suojaan. Ne on kyllä hauskoja kun ovat niin uteliaita, kuvasin niitä aika kauan ja juttelin kaikkea ja ne vaan tuijotti ja kuunteli :D

Sienilenkin / jokilenkin alkupäähän on tullut ikilammikko, johon virtaa vettä ylempää tiestä. Se on yllättävän syvä; Jonne kävi siinä kerran kävelemässä ja sillä mahanalus kastui, eli syvyyttä on varmasti sen 30 senttiä. Nyt siihen oli ilmestynyt elämää! Veikkaisin että ne olivat sammakonpoikasia, tuskin sinne mitään kaloja on tullut, koska mitään järveä tai isompaa jokea ei ole lähimainkaan!  Tuleekohan noista niitä valtavan kokoisia sammakoita, jollaiseen törmäsin pari vuotta sitten pihatöissä? Oli kyllä aika ällö, vaikka oli varmasti ihan harmiton!

Muuten keskiviikko menikin sitten sisällä olympialaisia katsoessa, koska satoi silloin tällöin ja muuten oli 100 prosenttinen kosteus; hyvä kun ikkunasta näki 5 metriä pidemmälle.

Torstaiksi oli luvattu sateeton päivä, ja meillä oli heti suunnitelmissa tehdä pihahommia! Kävimme lyhyehkön lenkin, "pyörälenkin" joka menee tuolta alaristeyksestä traktorille ja siitä menimme sen yhden pihan kautta Jonnen kotitielle, siitä tulee ehkä 2,5 kilometriä. Talon pihamaalle oli ilmestynyt useita vesiputouksia, vettä on tässä maaperässä niin paljon, ettei se vedä enää yhtään sitä! Algarve on todellakin nyt kyllästetty vedellä! Pyörälenkin varrella on vanha vesiallas, jota olen aiemminkin kuvannut. Se on aina ollut aivan kuiva ja nyt sinne valui vettä!  Eli todellakin Algarve on kyllästetty vedellä!

Päivä oliki oikeasti sateeton ja aamupalan jälkeen jatkoimme jo alkamaamme ensiksi tärkeintä pihahommaa, eli kaatuneen muurin korjausta. Lapioimme vyörynytta maata kottikärryihin ja kuskasimme sitä "tunkiolle" tontin toiseen nurkkaan. Maa-aines on tosi painavaa ja jaksoimme tehdä sitä (pääasiassa siis Make jaksoi) pari-kolme tuntia ja homma edistyi himpun verran. Lopunpäivää siivosin terassia ja pesin koneellisen pyykkiä ja tietenkin seurasimme myös olympialaisia. Oli pitkästä aikaa mukavaa kun oikein aurinkokin paistoi, se kohensi kummasti mielialaa!

 

Perjantain sadepäivän kun vielä jaksaisi, niin sitten alkaa "normaalit" kelit, eli auringonpaiste!

 

Täytyy myöntää, että tämä viimeinen sadeviikko on tuntunut kyllä pitkältä kuin nälkävuosi! Mutta niinhän sitä sanotaan: odottavan aika on pitkä!

Maanantaina luultavasti Jonne lähtee omaan kotiin ja ollaan mietitty, että kyllähän sitä tulee ikävä, siihen on jo niin tottunut, mutta toisaalta on mukava taas olla ihan kahdestaan; ilman mitään sitoumuksia ja velvotteita. Onhan se ollut meidän hoidettavana jo sen vajaa 4 kuukautta!

Alle parin viikon päästä lähdetään Floridaan muutamaksi viikoksi ja sen jälkeen on kuukauden verran aikaa puuhastella täällä, toivottavasti ulkona, ja laittaa paikkoja kuntoon. Ja sitten taas Suomeen tienaamaan rahaa ensi vuodeksi..

Niin se elämä menee ja aika kuluu, muistakaa nauttia joka päivästä, vaikkei se aina helppoa ole!