‹ Takaisin

Nyt juuri tällä hetkellä kun tätä kirjoitan, on ihan kauhea myrsky nimeltään Kirsten! Nyt ei tuule etelästä, vaan lännestä, mikä on vissiin hiukan meidän pelastus, mene ja tiedä, mutta ehkä tuo naapurin mäki hiukan hidastaa tuulennopeutta! Heräsin tänä aamuna kuuden maissa, otin korvatulpat pois ja kuuntelin, että kylläpä tuulee ja sataa! Olimme kyllä tietoisia tulevasta myrskystä; siitä on varoiteltu eilisen aikana monella Facebook-sivustoilla. Eilen kun luin siitä, hiukan tunsin helpotusta siitä, että pahin myrskynsilmä oli pohjoisessa, Porton korkeudella, eli meiltä noin 500 km päässä. 

Juuri luin nopeasti uutisia, että yksi ihminen on kuollut myrskyn takia; auton päälle oli kaatunut puu. Aika huono säkä ja tosi surullista :(

Varmasti aineellisia vahinkoja on tullut ja tulee vielä vaikka ja kuinka, koska pahimmillaan tuulenpuuskien oli ennustettu olevan jopa 180 km/h!!! Eli ihan kauheita puuskia, jotka repii irti jo puita maasta ja lennättää jo vaikka mitä!

Vähän mun heräämisen jälkeen kuului ulkoa ihan kauheeta kolinaa, siis sellaista että jotain vähän suurempaa on lähtenyt tuulen mukana! Aiemmin olin keräillyt pyykkejä terassilta kun teline oli kaatunut, sekä sulkenut alaoven kun puuska oli sen avannut ja keräillyt Jonnen kuivauspyyhkeet ja kaiteella olleet pikkumatot pitkin alaterassin nurmikkoa.

Nyt kun ryntäsin ulos tsekkaamaan mitä kauheeta on tapahtunut, aluksi ei näkynyt mitään sen karmeampaa. Pian kuitenkin huomasin, että rappusten yllä oleva pasuunakukka (?) oli romahtanut tuulen voimasta pois vajan katolta rappujen päälle! Lisäksi vajan katto oli osittain irronnut ja puuskat nosti peltiä uhkaavasti,  joten juoksin sisään ja herätin Maken, että jotain pitäisi tehdä ennenkuin katto lentää taivaan tuuliin!

Make vetäisi vaatteet päälle ja ladoimme tiiliä katolle painoksi ja sitten Make ruuvasi alaoven kiinni laudan avulla, koska se ei vain pysynyt kiinni! Samalla huomasimme, että puuskat olivat laantumaan päin, mikä oli oikein helpottavaa! Aamupalaleipiä tehdessä alkoi sähköt pätkimään, mutta puuskien kokonaan laantuessa sekin loppui, eli taas kerran on selvitty lähes ehjin nahoin... Tämä vuosi, siis vuoden 2025 alusta tähänpäivään, on ollut kyllä todellinen koettelemuksien vuosi; tämä oli jo kolmas myrsky, sekä sateiden puolesta vuosi on ollut todella ennätyksellinen niinkuin olen aiemminkin kirjoittanut!

Tuntuu, ettei tällä viikolla ole juuri mitään tapahtunut, ei ainakaan kirjoittamisen arvoista, lisäksi että kuviakaan en ole juuri ottanut; jotenkin on ehkä alkanut jopa masentaa tämä ainainen sade, joka sanelee hyvin pitkälle mitä voi tai huvittaa tehdä ja tarkoitan lähinnä ulkona tekemistä!

 

Sen verran voin kuitenkin kertoa, että Jonne on edelleen meillä hoidossa, vaikka sen piti sunnuntaina lähteä kotiinsa dogsitterin hoiviin. Vietiin Jonne siis sunnuntai-iltapäivällä kotiinsa, jossa oli Eva, Socksin "hoitaja", hollantilainen van-life tyttö vanhan poliisitransportterin kanssa. Vietiin kaikki Jonnen tavarat ja kerroin hyvin tarkkaan sen päivärutiineista, pitkät aamulenkit ja miten ruokaa milloinkin, terotin, ettei Socks tykkää olla yksin. 

Kieltämättä Socksin kotitalo oli vähän ankea; kylmä ja kolkko, ei kuitenkaan kostea, mutta kun siinä on betonilattiat, talon toinen osa on osittain remontoitu ja katosta tulee vettä sisälle kovalla tuulella. Lisäksi edelliset "van-life" asukkaat, miehet Israelista, olivat jättäneet paikan aika likaiseksi, ehkä vähän olivat lakaisseet suurimmat roskat lattioilta, mutta nopeasti katsottuna jääkaappi ja koko keittiö oli todella likainen!

Yritin ehdottaa Evalle, että tukkii oven talon takaosaan, jolloin olisi saanut keittiö-olohuoneen tiiviiksi, koska sen osa kattoa oli uutta peltikattoa jossa on lämpöeriste ja laittanut lämmittimen päälle, jotta sisällä olisi ollut lämpimämpi kuin ulkona.. Ja ulko-ovessa ei ollut kynnystä laisinkaan, sieltä päivä paistoi, niin olisi vaikka pyyhkeen siihen rullannut.

Luultavasti tyttö oli odottanut jotain ihan muuta, sillä maanantaina tuli viesti, ettei ollut hänen juttunsa ja talo ei "tunnu mukavalta". Kertoi myöhemmin, että siellä oli hiiriä; ei ollut nähnyt mutta oli löytänyt hiirenkakkaa. No joo, onhan meillä Suomessa useinkin hiiriä talvella ja hiirenloukut on keksitty, mutta ilmeisesti Hollannissa niitä ei tule sisälle. 

Ja niinpä me sitten haettiin Socks tiistaina takaisin meille ja kyllä oli haukku ihan tosi onnellinen! Mentiin autolla, kun olimme menossa Monchiqueen kauppaan. Jonne oli pihalla sateessa ja talon ulko-ovi oli apposen auki vaikka siis satoi melkeinpä kaatamalla ja tyttö tuli asuntoautosta, joka ilmeisesti oli jonkun hänen kaverinsa, joka oli tullut ehkä henkiseksi tueksi, en tiedä...

Sovittiin Kellyn kanssa, että me hoidetaan Socks helmikuun puoleen väliin, jolloin he tulevat tänne. En tiedä mitä tekevät haukun kanssa, mutta mehän ollaan lähdössä helmikuun lopussa Floridaan, joten jonkunhan täytyy ottaa Jonne hoitoon, ei se yksin pärjää, vaikka välillä onkin tosi omatoiminen :D

Tiistaina kaupan jälkeen Socks vain nukkui. Se oli varmasti vain valvonut sen pari vuorokautta, koska oli aivan rättiväsynyt!

Päivällä sain vielä Evalta viestin, että heidän toinen asuntoautonsa oli jumittunut jonnekkin tielle ja voidaanko auttaa.. valitettavasti meidän auto on huono apu tuollaisen ison matkailuauton auttamiseen, sitäpaitsi olihan heilläkin toinen auto, jolla olisi aivan yhtä hyvin voinut auttaa.. Jotkut ihmiset ovat vain kädettömiä. Kerroin että tuossa heidän lähellään on ne rakennusmiehet, joilla on lava-auto, kysy sieltä. Ja siihenkin sain vain kysymyksen että osaakohan ne englantia.. huoh, kääntäjä on keksitty!

 

Mun auttamishalu loppuu usein siihen, kun huomaan että toinen alkaa pitää itsestäänselvyytenä hänen auttamistaan, eikä ole enää lainkaan kiitollinen siitä, ei edes yritä itse. Tässä tapahtui juurikin niin. Olenko huono ihminen? Voi olla, mutta tällainen olen!

Sade loppui ja lähdimme Jonnen kotitalolle tarkistamaan, oliko Eva jättänyt kenties ulko-oven auki tai jotain muuta, sen oloinen tämä tyttö oli että mitä vaan saattoi odottaa! Matkalla talolle ei tuulituhoja juurikaan näkynyt, laho korkkitammi oli vain hiukan tien tukkona ja tie oli osittain veden vallassa notkelmakohdasta. Näimme myös kohdan, mihin matkailuauto oli jäänyt jumiin; aivan lähellä Kellyn talon pihaa, ilmeisesti oli lähtenyt peruuttamalla pois, koska pihalla kääntyminen olisi ollut aika vekslausta, ja sitten ajanut pehmeään penkkaan. 

Talolla Make huomasi heti, että sähköt oli jääneet päälle, sillä ulkovalo paloi. Laitoin Kellylle viestiä että jos avain on siellä, voimme napsasta sähköt pois, sillä se sähköviritys oli huomattavasti karmeampi kuin meillä täällä on koskaan ollut ja en todellakaan uskaltaisi anta niiden olla päällä tällaisilla keleillä ja ukkosen ilmoilla; palaa pian koko talo!

Kelly kertoi avaimen paikan ja laitoimme virrat talosta pois. Samalla huomasin, että Socksin ruoat olivat jääneet kuppeihin, olikohan tyttö halunnut sitten niille hiirille jättää syötävää??

Kävelimme kotiin yhden asumattoman talon pihan kautta, luulen että se on jonkun "kesäpaikka", piha on kuitenkin hoidettu ja talo näyttää jollainlailla asutulta. Normaalisti vesi on virrannut yli vain tuolta vesialtaasta, mutta nyt vettä tuli aivan valtoimenaan jo tuolta kivimuurinkin läpi, vaikka yläpuolella on nurmikenttä! Algarve on tosiaan kyllästetty vedellä!

 

Kotona siivosin terassilta kaikki lehdet, oksanpätkät ja vedet ja nyt kun saan tämän kirjoitelman valmiiksi, lähdetään raivaamaan pasuunakukkaa pois rappusten päältä. Sen romahdus katkaisi myös meidän kausivalot, jotka oli ihan kivan näköiset tuossa pusikossa ja korkkitammen ympärillä. Täytynee ostaa jostain Jyskistä uudet, jollei sitä saa korjattua. Luulisi että nyt niitä saa halvalla kun joulukin meni jo!

 

Sääennuste näyttää jokseenkin lohduttomalta, mutta toiveissa on että se vielä muuttuu. Seuraava vähäsateinen päivä on perjantaina ja lauantaina on toivonmukaan täysin sateeton päivä! Onneksi lämpötilat on nousemaan päin, jotain hyvää sentään :D