‹ Takaisin

Torstai on toivoa täynnä. Mitähän tuokin sanonta tarkoittaa? Tekoäly, kun googletin tuon sanonnan, kertoo, että joskus vuonna suo ja kuokka siis,  ainoa vapaailta viikossa oli torstai, joten se vastannee nykypäivänä meidän normi maanantai-perjantai -työviikkoa tekevien viikonloppua ja siitä tuo sanonta. Ajatelkaa, vain yksi ILTA! Miettikää kuinka helpolla nykyihminen pääsee! Ja oikeastaan ei tarvitse tehdä mitään, niin pysyy hengissä kun yhteiskunta maksaa! Kyllä suomalaisten pitäisi olla kiitollisia meidän sosiaalijärjestelmästä, vaikka niinhän se on että ihmisluonto on usein ahne ja kiittämätön loppujen lopuksi. Sen vuoksi yritän ihan jokainen päivä olla kiitollinen omasta elämästä, kuinka helppoa tämä on, kun voi puoli vuotta olla täällä! Vaikka nytkin on ollut normaalia sateisempaa ja välillä se ketuttaa, on meidän elämä todella helppoa ja ihanaa!

Niin, eli torstaina aamu aukesi kyllä aurinkoisena, mutta todella uhkaavia pilviä oli kaakossa, kuten kuvista näkyy! Otimme sadetakit matkaan, mutta niitä ei sitten tarvittukaan, sillä ehkäpä tuo Foia sai pilvien suunnan muuttumaan ja ne eivät koskaan vyöryneetkään meidän päälle!

 

Suhteellisen pitkän (vajaa 8 km) lenkin jälkeen siivoilin sisällä ja terassia, maalasin talouspaperirullatelineen kertaalleen ja pesin taas koneellisen pyykkiä. Joku varmaan miettii, että miksi sitä pyykkiä pitää alituiseen pestä, mutta tuo pesukone on niin mahdottoman pieni, ettei siihen mahdu kuin yksi iso pyyhe ja muutamat kalsarit tai yksi pussilakana ja pari tyynyliinaa, joten melkein joka päivä on jotakin pestävä, ettei pyykkivuori kasva mahdottomaksi!  Ja vielä sekin, että sadesäällä pyykit ei käytännössä kuivu laisinkaan, jollei laita niitä kuivausrumpuun..

Me yritetään välttää paljon sähköä vievien laitteiden (kuten kuivausrumpu) käyttöä siksi, koska mökin sähköt on sen verran huonot, että jos esimerkiksi pyykkikone on päällä, voi siihen sivuun laittaa patterin päälle, mutta melko varmasti jos mikroa vaikka käyttää tai imuroi, menee sähköt, koska pakastin ja jääkaappi on koko ajan päällä.. Kauhee muistaminen koko ajan ja ainakin pari kertaa viikossa laukeaa sulake. Se on vielä mysteeri miksi se välillä laukeaa tuolta sähkökopista ja miksi välillä "vain" tästä mökin seinästä. Sähkökopista on ikävä mennä laittamaan virrat takaisin päälle kun siellä asuu aika isokokoisia gekkoja ja ne vilistää siellä ahtaassa kopissa sun pään yläpuolella, eikä ne välttämättä pelästy vaikka kuinka kopistelee ovea kun sen aukaisee! Eihän ne mitään tee, mutta on ne vaan ällöttäviä :D

Käveltiin siis torstaina osittainen sienilenkki, osittainen sen vuoksi kun siellä edelleen kaadetaan metsää. Otin oikein pussin ja repunkin mukaan jos saalista löytyy. Ei löytynyt. Kuvassa olevia sieniä on hurjan paljon ja Wikipedia kertoo niiden EHKÄ olevan anismalikka-nimisiä. Vähän epäilyttävä teksti kertoo että "ainakin Venäjällä lajia pidetään syömäkelpoisena pitkähkön esikeittämisen jälkeen. On kuitenkin aiheellista muistaa, että ainakin osa valkoisista malikoista on myrkyllisiä, koska ne sisältävät muskariinia." Joopa joo, eli en edes harkitse näitä!

Löydettiin taas uusi kiva reitti joka kulkee sen näköalapaikan, Picosin, kautta. Ihme ettei olla sitä tajuttu aiemmin, vaikka siellä on niitä punaisia ja valkoisia viivaopasteita maalattu sinne ylös.

Perjantaiksi oli luvattu koko päiväksi sateita ja niinhän se satoikin. Aamusta ei ihan solkenaan kuitenkaan, vain vähän ripotteli, niin käytiin Jonnen kanssa tuulimyllyillä. Eipä paljoa tuulimyllyjä näkynyt, vaikka kova humina kuuluikin! Onneksi on sadetakki, niin ei kastunut ja ilmakin oli suhteellisen lämmin. Innostuin tekemään ojitusta tuolla hiekkatiellä; sinne on tietyin välimatkoin yritetty tehdä sellaisia alaspäin viettäviä kohtia jollain puskutraktorilla, että vedet valuisivat pois tieltä, mutta suurin osa niistä ei "vetänyt" niin tein niihin ojia kepillä ja rakensin patoja hiekasta ja kivistä :D

Lapsena se oli ihan parasta touhua keväisin ja nytkin siitä sai hyvän fiiliksen kun näki että vesi valuu pusikkoon eikä syö hiekkaa tieltä enempää. Tiessä oli jo nyt  parinkymmenen sentin syvyisiä ojia ja talvi on vasta alussa!

Muuten perjantai kului sisällä telkkaria katsellessa ja kaikkea jonnin joutavaa tehdessä, päiväunia unohtamatta, sillä oikeasti satoi koko päivän, kuten olikin luvattu.

Lauantaiaamuna teimme lyhyemmän lenkin autiotilan ja Gralhosin kylän kautta, koska oli luvattu aurinkoista ja meillä on edelleen kattoremppa kesken joten kaikki sateettomat päivät pitää käyttää hyväkseen! Make huomasi autiotilan talon seinässä tuon kiinnikkeen ja siihen eteen valetun laatan ja sanoi Jonnelle, että tuossa on koiran paikka täällä Portugalissa. Niinpä se on ollut ja on valitettavasti vieläkin jossain määrin! Onneksi vanha väestö siirtyy koko ajan enemmän pilven reunalle ja tämä ikävä tapa pitää koiria ehkä jää aina enemmän ja enemmän unholaan..

Kuva on autiotilan navetan seinästä. Voisi kuvitella että täällä on pitkät perinteet muurauksesta, koska kaikki on aina rakennettu kivestä ja tiilistä. En tiedä kuvastaako rakennustyyli tätä kulttuuria vai mitä, mutta onhan tuo vähän miten sattuu ja sinnepäin tehty. Sanoinkin Makelle, joka ei tosiaan ole mikään muurari, että sen sätökset on huomattavasti siistimpiä ja ammattimaisempia kuin moni rakennus täällä! Tasoitetta ja maalia vaan päälle niin se on oikein hyvä! Tosin tähän sitä ei ole jaksettu laittaa, koska se on ajanut asiansa ilmankin :D

 

Lauantaipäivä menikin sitten tasoittaessa mökin yläosan muurausta. En tiedä tehtiinkö se oikein, mutta suhteellisen siisti siitä tulee. Onhan vaan ihan kauhean työlästä!

Iltapäivälenkille ajettiin Marmeleteen. Piti käydä leipää ostamassa kaupasta, kun ruisleipiä ei viitsi alati pakkasesta syödä tai ne loppuvat jo tammikuussa! Jonne on autossa aina tuossa keskipaikalla ja se osaa mutkissa "kantata" aivan kuin moottoripyörän kyydissä! Se on kyllä todellakin Jonne Taalasmaa, koska se seuraa silmä kovana kaikkea!

Jätettiin auto "parque merendas"-alueelle. Se on piknik-paikka, jollaisia täällä on siis useita ja joihin paikalliset tulevat syömään ja seurustelemaan. Niissä on pöydät ja tuolit, joskus joku grillinkin tapainen ja usein myös katoksia. Ihan kiva paikka jos haluaa perheen saada koolle ja asunto on pieni ja keskellä kaupunkia (tai kylää) ja ilman ulkoilmamahdollisuutta, niinkuin moni "townhouse" onkin. Lisäksi autoa ei helposti saa minnekkään parkkiin, kun kadut on niin kapeita ettei isommalla autolla välttämättä sovi edes ajamaan!

Oli aivan ihana ilta kävellä; lämmin ja tuuleton ja sai unohtamaan viikolla olleet sadepäivät! Lähdettiin "tappomäen" kautta kiertämään noin kolmen kilsan lenkki. Me molemmat muistamme ensimmäisen kerran, kun kiipesimme tuota mäkeä! Se tuntui ihan kammottavan pitkältä ja jyrkältä, mutta ilmeisesti vuodet täällä ovat tehneet jotakin, koska nyt mäki ei ollutkaan enää niin "tappomäki", vaikka jyrkkä se edelleen on. Terveysäpin mukaan siinä tulee kolmisenkymmentä kerrosta ja se on noin 700 m pitkä.

Matkan varrella törmäsimme taas suomalaiseen osaamiseen, eli Ponsseen! Hauska toi puhelinnumero koneen kyljessä, ihan niinkuin ennen vanhaan Lahden alueella!

 

Kaupasta lähti leivän ohessa mukaan pari pussia sipsejä, olihan lauantai! Täällä ei muuten ole ollenkaan niin isoja sipsipusseja kuin meillä Suomessa, joka on ihan hyvä vaan :D

Lisäksi lauantain kunniaksi syötiin makkaraperunat, eli ostin myös pakasteranskalaisia pussillisen ja paistettiin suomesta tuodut grillimakkarat pannulle pilkottuina. Olipa muuten tosi tosi hyvää!

Jonne oli illalla niin poikki, ettei se jaksanut edes kerjätä niitä koko ajan. Voi raukkaa! Mietittiin, että ei se ehkä silloin alkuaikoina, pari vuotta sitten kun opimme sen tuntemaan, osannut hirveämmin kerjätä, mutta näköjään vanha koira oppii uusia asioita, sillä kerjäämisessä se on nykyään mestari, joskus jopa liiankin röyhkeä, niin että joutuu komentamaan!

Sunnuntaiksikin oli luvattu kaunista ilmaa ja niinhän se olikin! Kuvassa on hakkuutyömaa ja onhan se edennyt. Kohta pääsee taas normaalisti kävelemään eikä tarvitse vältellä työkoneita tai moottorisahamiehiä! Ja ehkä hiekkakasojenkin kohdalta tie taas paranee käveltävään kuntoon. Nyt joutuu pusikoiden kautta rymyämään jollei halua nilkkojaan myöden savessa kulkea! Jonnea se tosin ei haittaisi..

Ilma oli tosiaan "kuin morsian" ja olisi voinut pidempäänkin kävellä, mutta työt katon parissa odottivat, joten tyydyimme vitosen lenkkiin ylhäällä tuulimyllyillä.

Aamupalan jälkeen kiipesin katolle jatkamaan tasoitehommia ja Make korjaili mökin seinissä olevia murtumia.

Sain tasoituksen melkein valmiiksi, vain 20 cm jäi uupumaan ja en enää millään jaksanut käydä tekemässä uutta tasoitemassaa, kun oli jo ihan kauhea nälkäkin, joten jätin sen pikku pätkän seuraavaan poutapäivään. Ulkopuoli on nimittäin vielä tekemättä! 

Eihän tuo mikään kaunokainen ole, mutta ehkä tekemällä oppii, sillä en ole noita tasoitehommia pahemmin eläessäni tehnyt, tämä taisi olla toinen kerta ja aika haastava oli tuo pinta, kun alhaalta on kaareva.

Katolla aika meni rattoisasti kun Tepa-täti sattui soittamaan ja laitoin luurin kaiuttimelle niin että pääsin jutustelemaan työn ohessa.

Kyllä selkä ja takapuoli ja polvet huusi hoosiannaa kun tuolta alas kömysin, vaikken ollut kuin vajaa 4 tuntia hommia tehnyt! Mietinkin, ettei ole mun unelmaduuni, niin pitkäveteistä tuo tuhraaminen oli :D

Onneksi oli sentään ihanan lämmin ja aurinkoinen ilma sekä mitä mahtavimmat maisemat!

Maanantaiksi oli povattu sadepäivää ja niinhän se piti paikkaansa. Aamulla ei satanut ja sade oli siis luvattu alkavaksi klo 11 (alkoi tunnin myöhässä klo 12) niin kävelimme kauppaan Marmeleteen ostamaan sulatejuustoa ja aamiaissämpylät. Lammasaitauksen kohdalla lähellä kylää oli taas villapallot meitä tuijottamassa, nyt siellä oli useampi Lambi eli karitsa, yksi musta lammaskin oli syntynyt perheeseen, mutta en saanut siitä kuvaa. Jonne on kyllä jännä kun se ihan selvästi karttaa noita lampaita. Mietittiin, että onkohan se joskus käynyt kiusaamassa siellä meidän huudeilla niitä vuohia ja jos se on saanut huutia siltä niiden paimenkoiralta ja siksi pelkää näitä. Näillä ei ole mitää paimenkoiraa vaan ihan aidat vaan estämässä niiden liiallista seikkailua.

Kauppareissu ottaa aina sen 2,5 - 3 tuntia ja kilometrejä tulee vajaa 9, riippuu vähän mitä reittiä mennään. Nyt tultiin metsän kautta takaisin ihan siinä toivossa että löytyisi sieniä. Pari pientä kanttista ja muutama orakas löytyi ja paistoin ne sämpylän päälle aamupalaksi.

Pesin koneellisen pyykkiä, maalasin paperirullatelineen toiseen kertaan, siivosin terassin ja aloin kirjoittamaan tätä blogia. Siinähän se päivä sitten kuluikin. Kohta alkaa meidän lempiohjelma Clacksonin farmi; se on maanantain kohokohta! On kyllä kiva kun Suomen telkkariohjelmat näkyy täällä netin kautta, vaikkakin järjestäen klo 19 alkaa netti pätkimään enemmän tai vähemmän. Tiedä sitten mistä se johtuu?

Iltaruoaksi oli muuten taas kalakeittoa, tosin en löytänyt taannoin kaupasta keittojuureksia, joten ostin pussin jossa on kukkakaalia, herneitä, papuja ja jotain. Lisäksi meillä ei ollut enää perunoita, joten laitettiin pakasteranskalaisia pilkottuna ja tietysti seitä. Mun mielestä maistui oikein hyvälle!

 

Sellaista tällä haavaa. Huomenna lähdetään Portimaoon ja shoppaillaan jouluruokia niin ei tarvitse ensi viikolla sinne vaivautua. Meinataan vain porkkana- ja perunalaatikkoa sekä kinkku tehdä. Jos löytyy edullista lohta niin sitä.. Ei kai sitä sen kummempaa tarvi kun muutenkaan ei oikein joulua vietetä :)