‹ Takaisin

Sunnuntai meni kokolailla aamulenkin jälkeen siinä, että häsläsin kotisivujen kanssa.. Ihan kauhean vaikeeta kun ei tajua juuri yhtään mitään mitä tekee! No, sain hävitettyä kirjoittamani tekstin ehkä 4 kertaa, onneksi se aina jotenkin kummasti hyppäsi esiin, en tiedä miten!

Otsikkokuvassa on pari maalattua kiveä jotka odottaa lakkausta. Lakkaus tuntuu olevan se vaivalloisin osio; ikinä sitä ei muista tehdä. Varsinkin vielä nyt kun lakkapullot on kellarissa. Tosin viime vuonna unohdin aina myös ottaa valmiiksi lakatut kivet mukaan :D

Sunnuntain iltalenkillä oli hieno auringonlasku; kävelimme lyhyen "traktorilenkin", se on vajaa 2 km. Oli kaunis, lämmin ja tyyni ilta. Ja PT Jonne jaksaa aina yhtä innokkaasti juosta noita mäkiä!

Nyt tänä vuonna on aivan järkyttävän paljon oliiveja! Niitä tulee muistaakseni joka toinen vuosi, viime vuonnahan niitä ei ollut laisinkaan ja toissa vuonna yritin niitä itse tehdä, huonolla menestyksellä! Liotin niitä 3 viikkoa aina vettä vaihtaen vaan olivat ihan karsean kitkeriä. En tiedä pitäiskö vielä kokeilla ja liottaa ainakin tuplat jollei koko talvea! Jostain luin sellaisen ohjeen että pitää viiltää jokainen aluksi niin lähtee se kitkeryys nopeammin. Täytynee sitä kokeilla.

Tässä vielä toinen kuva auringonlaskusta; täällä tulee pimeää tosi nopeasti auringonlaskun jälkeen ja jos on lenkillä kovin kaukana, tulee kiire kotiin, täällähän ei tosiaan ole katuvaloja! Onneksi saksalaiset naapurit pitävät ulkovaloja päällä niin toi meidän ylätie ei ole ihan sysipimeä. Joissain kohti missä on risteys tai taloja, on yksi valotolppa ja ollaankin mietitty miksi se on juuri siihen laitettu. Meillekin olis voinu tuohon mutkaan laittaa katuvalon kun siinä on se roskis ja vähän niin kuin risteys!

Maanantaiaamuna päätettiin lähteä harjoittelemaan hihnan kanssa kävelyä ja siedätystä autoihin; kävelimme alas isolle asfalttitielle. Teiden risteykseen alhaalla alkoi joku rakentamaan viime talvena taloa; siinä oli joku ihan onneton raunio, ja nyt siinä on tuollainen suhteellisen iso talo. Rauniosta ei enää ole tietoakaan. Ollaan mietitty, että miksi täällä laitetaan järjestäen taloihin ihan kauheen pienet ikkunat? Tuostakin on hienot näköalat, jollei ihan merelle, mutta hyvin pitkälle etelään kuitenkin! Luulisi olevan kauhean pimeätä tuolla sisällä kun on tuollaiset pienet reijät!

Muuten kyllä ihan hieno talo ja iso piha, tosin ei niin kiva paikka kun toi alatie on aika vilkasliikenteinen ja varsinkin kun siinä suoralla kaikki ajaa sen 90 km/h vaikka siinä on vissiin viidenkympin rajoitus.

Tän talon jälkeen on se pikkuinen Gralhosin "kylä", oisko siinä tien varressa joku vajaa 10 taloa ja autopaja ja ravintola, joka by the way on lopetettu ja koko kiinteistö on myynnissä. On aika suolainen hinta: 850 000 €! No, onhan siinä ravintola ja iso piha ja yläkerrassa pari asuntoa ja kolmen auton talli alakerrassa, mutta kuitenkin..! Milloinkohan täällä hintakupla puhkeaa kiinteistöjen osalta? Sitä odotellessa!

Alanaapurit, se vanha pariskunta, kun kaadattivat ne valtavat eucapuut meidän mökin edestä, tuli hienot näköalat merelle asti, mutta toisaalta nyt mökkiraaska näkyy "isolle tielle" tosi hyvin. Nyt varsinkin se on ihan karmean näköinen, kun pressu, jonka jätimme kesäksi katolle (koska katto vuoti) on lentänyt kuin tuhka tuuleen, eli aurinko on polttanut sen aivan päreiksi tuolta päältä! Sivuosat, jotka roikkuu räystään yli, ovat ainoastaan olemassa :D

Mutta kattoremontti on pikkuhiljaa käynnistymässä, nyt hankitaan tarpeita ja virittäydytään tunnelmaan. Toisin sanoen seurataan säätiedotuksia ja odotellaan pidempää varmaa poutajaksoa!

Tässäkohtaa lenkkiä Make muisti että kananmunat oli jääneet kiehumaan ja kiipesi tuosta rinnettä ylös sammuttamaan lieden :D

Toi on aika jyrkkä rinne, mutta nyt kohtalaisen helppokulkuinen kun ei ole juuri kasvillisuutta! Me jatkettiin Jonnen kanssa kahdestaan ja Make sanoi että tulee meitä vastaan sitten.

Ison tien varressa on myös tämä toinen talo, josta viime keväänä purettiin katto. Nyt on saatu jo uusi katto päälle, mutta ikkunat ja ovet uupuu vielä. Hiljaa hyvä tulee. Ollaan mietitty että tämä se vasta pa**a paikka onkin jos pelkästään asuintaloksi on tulossa; pihamaa on olematon ja takapihaa ei käytännössä lainkaan. Ja tuossakin kohtaa keskituntinopeus lienee yli 70 km/h ohi ajavilla autoilla!

 

Aamupalan jälkeen lähdettiin Portimaoon tsekkaamaan kattopeltejä. Käytiin ensin kuitenkin Sport Zonessa, josta Make osti uuden softshell-takin, koska oli unohtanut vanhan Suomeen. Se on meinaan omiaan täällä sitten kun ilmat vähän kylmenee. Toppatakki on liikaa ja tuulitakki liian vähän. Mä sain omani kesällä yhdeltä asiakkaalta, joka oli viemässä vaatteita kirpparille. Tosin se on vihreä ja ei todellakaan mun lempivärinen (lue musta), mutta kuka sitä tuolla metsässä katselee, jos se ajaa asiansa!

Mä ostin (taas uudet) juoksutrikoot ihan sen takia kun haluan haalia niitä missä on puhelintasku. On niin kätevää kun luurin saa mukaan vaikkei ole takkia jossa on taskut! Ja puhelin on mulla aina mukana, ei muuten mutta valokuvauksen takia.

Sport Zonen jälkeen mentiin Maxmattiin ja huomattiin, ettei siellä saa palvelua ja siellä ei ollut tiilikattojäljitelmäkattopeltiä. Ostettiin pelkästään hyönteismyrkkyä ja liimalevyjä, siis sellaisia mihin pienet eläimet jää jumiin. Ne on tarkoitettu lähinnä hiirille ja rotille, mutta mä oon saalistanut niillä liskoja.. meinaan inhoan niitä asumassa saman katon alla!

Maxmatista kurvasimme läheiseen Pingo Doceen, siis ruokakauppaan, ja mä kävin hakemassa meille grillatun, paloitellun kanan, jonka söimme autossa, koska oli kauhea nälkä. Jonne sai osansa, tottakai, koska se oli hienosti jaksanut matkailla meidän kanssa.

Syömisen jälkeen käytiin vielä kiinakaupassa ja siellä tavattiin suomalainen pariskunta Eila ja Heikki ja jutusteltiin hetkinen niitä näitä.

Ohitettiin mustalaisperhe siellä kaupungissa; siellä ne ohjastavat menemään ihan niin kuin ennenvanhaan! Näitä näkyy melkein joka kerta kun käy Portimaossa.

Päätettiin ajaa Monchiqueen ja hakea tiilet kattoremppaa varten siitä yhdeltä papalta joka myy rakennustarvikkeita ja soraa yms. Tien varressa on valtava "aurinkopuisto" eli hehtaarikaupalla aurinkopaneleja. Maanantai oli muuten ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä ja mut valtasi ihan onnen tunne että ihanaa kun ollaan vielä ihan alussa, vasta viikko oltu!

Kotona oltiin sen verran voipuneita kaupunkivisiitistä, ettei jaksettu lähteä Jonnen kanssa iltapäivälenkille. Jonne oli toista mieltä, sillä se komenteli vähän väliä ja oli rauhaton. Piti vetää köyttä ja heittää palloa ja kaikkea.. eli opimme sen että iltapäivälenkkejä ei voi jättää väliin!

Eli PT Jonne on tosiaan se personal trainer :D

Tiistaiaamuna lähdettiin taas ison tien kautta lenkille. Täällä ei mikään tosiaan paljon muutu; auto on edelleen katollaan siellä ojassa, on ollut jo varmasti 3 vuotta! Pikkuhiljaa siitä on karsittu osia, mutta hassua ettei ketään ole kiinnostanut nostaa sitä pois ja myydä metalliromuksi. Tai kunta ei vaadi sen poissiivoamista..

Kavuttiin ylös yhtä metsäautotietä myöden ja sieltä avautui hieno näköala, kun pitkät puut oli kaadettu kokonaan pois. Taivaalla näkyi uhkaavia pilviä, muttei niistä kuitenkaan satanut koko päivänä!

Bongasin (ehkä) ukonsienen, se on syötävä, mutta en kyllä uskaltanut sitä poimia, koska voi olla joka myrkyllinenkin. Näitä on kyllä näkynyt täällä enemmänkin, mutta olisi kiva kun olisi 100 % varma että sieni on syötävä!

 

Aamupalan jälkeen ilma oli vähän sumuinen mutta lämmin ja olin lähtemässä vähän pihalle haravoimaan ja muuta puuhailemaan, niin oven takana olikin Rizzo, Jonnen pikkusisko! Rizzo oli aivan onnessaan kun Jonne tuli ulos, mutta Jonnesta oli havaittavissa ettei kova ikävä ollut ollut molemminpuolinen!

Laitoin Rizzon koiravahdille Giladille viestiä että katos kuka on meillä. Sieltä tuli vastaus että "pitäkää hauskaa, lähdin juuri pyykille Monchiqueen ja haen sen kun tulen kotia". Ja sitten me pidettiin hauskaa.. hommattiin mökin terassia siistimpään kuntoon, Make leikkasi nurmikkoa ja mä napsin kiviseinämältä liaanikasveja alas. Koirat oli tässäkohtaa vielä vapaina ja pysyivät kivasti näkösällä, kunnes, en tiedä kumman idea, luultavasti Socksin, lähtivät saksalaisen leiriin käymään. Kiipesin mäelle huutelemaan niitä ja sieltä ne kiltisti jolkotteli takaisin. Laitoin Jonnen juoksuun kiinni ja annoin luut, että on jotain puuhaa. Rizzo kyllä pysyi hyvin pihassa eikä yrittänyt lähteä yhtään mihinkään!

Gilad tuli iltapäivällä hakemaan Rizzon jonka jälkeen söimma  ja ennen auringonlaskua käytiin pienellä lenkillä, jotta Jonne ei olisi niin rauhaton sitten illalla. Ja se tosiaan toimi! Yhtään ei vikissyt tai komennellut ulos eikä ollut muutenkaan rauhaton. Tästä päättelimme että iltalenkki on ehdoton!

Käveltiin "uusi" lenkki tuota alhaalta hiekkakasalta tällaisen kauniin korkkilehdon läpi ja aika hapottavaa mäkeä ylös meidän ylätielle. Se on sen vajaa 2 km ja loistava iltalenkki; ei liian pitkä ja rauhallinen tie jossa ei juuri autoja näe. Tosin Jonne ottaa autot nykyään kivan coolisti eikä yritä haukata jokaisen renkaista niinkuin aiemmin.

 

Keskiviikkoaamuna oli sankka sumu ja lyhyt ukonilma, joka iski jonnekkin tosi lähelle, sillä meidän pääsulake poksahti ja meiltä meni sähköt. Sähköt kuitenkin saatiin takaisin päälle kun pääsulake laitettiin päälle tuolta sähkökopista. Sade kun laantui, lähdimme käymään kaupassa Marmeletessa ja samalla hoitui aamulenkkikin. Koko lenkin ajan oli sateetonta ja suhteellisen lämminkin! Ostin julmetun kokoisia tomaatteja, kurkkuja, munakoisoja (täytyy ihmetellä miten ne valmistetaan) ja sulatejuustoa. Takaisin tullessa oli energinen olo ja "oikaisin" Socksin kanssa yhden jyrkän ylämäen kautta painava reppu selässä. Make kiersi enemmän tasamaan kautta koska sääret on vielä kipeät. Aiemmin kun olen tuosta kiivennyt, ei ole tarvinut kuin ehkä yksi huilitauko pitää, mutta nyt otti etureisiin niin kovasti että piti 3 kertaa huilata parikymmentä sekuntia. Kunto on vähän rapistunut. Ylämäki on siis varmaan 400 m pitkä ja tosi jyrkkä, kuvassa keskipiste on aikalailla 50 m alusta. Ja tässä ollaan vasta vähän yli puolen välin!

Mökille kun saavuttiin, alkoi satamaan ja ukkostamaan, joten lenkki oli hyvin ajoitettu!

 

Nyt sade ja tuuli on loppunut, joten kiivetään katolle ja ruuvataan irti noi karseet pressunjäänteet ja jos jaksetaan, kannetaan tiilet valmiiksi talon viereen.

 

Kiva kun luet, vaikkei meillä mitään kovin mullistavaa täällä tapahdu :D ja toivotaan että tällä linjalla jatkuukin!