‹ Takaisin

Jee! Kesä, siis aurinko ja lämpimät kelit on tulleet takaisin! Voi tätä ilon ja onnen määrää, etten sanoisi! Näin jälkeenpäin ajatellen mennyt pitkääkin pidempi sadekausi oli todellakin silmiäavaava, niin meille kuin varmasti suurimmalle osalle Portugalin asukkaista! Kaikissa FB-ryhmissä on kyselty paljon talojen tiivistämisestä: katto, seinät, ikkunat, ovet, sekä kuinka estää home sisätiloissa.

Niitä lukiessa on käynyt selväksi, että me suomalaiset olemme kyllä hitsin hyviä rakentamaan, vaikka meillä niitä "homekouluja" onkin purettu jo kymmeniä vuosia. Mä oon täällä nyt tullut siihen yksinkertaiseen lopputulokseen, että mitä tiiviimpi talo on ulkokuoreltaan, sen vähemmän se on vaarassa homehtua sisältä! Tietysti täällä meillä on hyvin yksinkertaiset rakenteet verrattuna suomalaisiin taloihin ja toisaalta ilmasto on aikalailla erilainen ilman sitä pakkasta ja jäätä ja kaikenkuivattavaa aurinkoa!

Vuosi vuodelta olemme oppineet enemmän ja enemmän tästä mökistä ja tästä ilmastosta: mitä ne vaativat ja miten niiden kanssa tulee toimeen!

Keskiviikko oli pilvipoutainen, vaikka aamupäivällä aurinko paistoikin. Täällä nämä sääolosuhteet muuttuu minuuteissa ja varsinkin kun kiipeää tuonne ylös tuulimyllyille, ei voi koskaan tietää (paitsi silloin kun on täysin pilvetön taivas silmänkantamattomiin) minkälainen ilma siellä on.

Kävin siis jonkinmoisella pyrähdyksellä tuulimyllyillä, katselin pohjoisessa olevia tummia pilviä ja tulin suorinta tietä takaisin mökille. Nyt ei viitsi tai voi kiertää pidemmän kautta, sillä se menee niin läheltä Jonnen kotia, etten halua että se haistaa mut jos tuuli sattuu puhaltamaan oikeasta suunnasta! Asfalttitiekin menee tosi läheltä sen kotia, sen huomasin silloin pari-kolme viikkoa sitten kun Jonnen kanssa sieltä mentiin sinne laittamaan niitä hiirenloukkuja! Taloa ei vain näy tielle laisinkaan, kun siinä on korkki-ja appelsiinipuita niin paljon jokaisella terassilla.

Pikkusinililjat ja etelänkurjenherneet kukkii kauniisti ja tietysti jättikokoiset kanervatkin. Nyt ne on vasta todenteolla alkaneet kukkia, lieneekö syy kun on alkaneet ilmat lämmetä ja vettä on enemmän kuin tarpeeksi maaperässä?

Iltapäivällä repäisin ja imuroin auton. Ei se nyt niin kauhea duuni ollutkaan, mitä ajattelin. Sen jälkeen repäistiin vielä enemmän ja pestiin se myös ulkopuolelta. Ja lisäksi Make pesi rappuset painepesurilla, koska ne oli aivan karsean näköiset; kuravettä valuu saumoja myöten ja tekee tummat pystyraidat joka rappuun. Sen verran lähti myös maalia, että kaipa ne on taas maalattava. Onhan siitä jo pari vuotta vissiin aikaa?

Torstaina oli kaupunkipäivä. Sen kummempaa ostamista meillä ei ollut kuin leipä, mutta sen takia mentiin Portimaoon saakka, kun lupasin säilyttää erään suomalaisen rouvan vesijuoksuvyötä täällä mökillä ensi tammikuulle asti, jolloin he tulevat Algarveen uudelleen. Rouva kyseli jokuaika sitten Algarven suomalaiset FB-ryhmässä voisiko joku ottaa vyön säilöön? Muutaman päivän odotin, josko joku siellä lähellä asuvista ilmoittautuu, mutta kellään ei tuntunut olevan tilaa tai halua sitä ottaa, joten sovin lopulta että me voidaan se ottaa tuonne kaappiin.

 

Päätimme kävellä aamulenkiksi Praian päästä päähän, se on kuitenkin joku 3 km pitkä niin kyllä siitä ihan kiva lenkki tulee. Joten vyönhaun ja 10 minuutin höpöttelyn jälkeen ajoimme vakiparkkikselle rantakadun toiseen päähän ja laskeuduimme lähimpiä rappusia pitkin rannalle. Nyt olikin laskuvesi ja Make sanoi ettei ole koskaan siellä laskuveden aikaan käynytkään! Aina ollaan todellakin  osuttu nousuveden aikaan, tosin mä olen joskus likkojen ja äidin kanssa siellä osunut käymään laskuveden aikaan, mutta siitä on parikymmentä vuotta. Muistan että pelastettiin meritähti tuollaiselta esiin tulleelta kalliolta ja likat keräsi pyöreitä kiviä ehkä tonnin!

Ranta on kyllä hyvin erinäköinen kun vesi on poissa! Esiin tulee vaarallisen näköisiä kallioita ja kiviä; pohja ei olekaan pelkkää hiekkaa!

Rannoilla on käynnissä hiekansiirto, on ollut jo varmasti kuukauden. Hiekka siirretään putkea pitkin Praian toisesta päästä kallioiden läpi noin kilometrin (ehkä?) päähän pienemmälle rannalle, josta meri on vienyt hiekkaa pois. Taas kerran tuli todistettua, että vaikka EU:n sisällä pitäisi vissiinkin lainsäädäntö olla suht samanlainen työturvallisuuden näkökulmasta, on se täällä himpun verran löyhempi. Suomessa tuo kaivinkoneiden ympäristö olisi aidattu, lapiomiehellä olisi turvavarusteina muutakin kuin vain huomioliivi samoin kuin kaivinkonekuskeilla!

Ei meitä tosiaan haittaa, koska joskus tuntuu että Suomessa kaitsetaan aivan liikaa ja näin ollen jopa vaikeutetaan työntekoa. Toisaalta luultavasti meidän työtapaturmat on laskeneetkin, en nyt jaksa sitä googlettaa.

Epätoivoisia aallonmetsästäjiä näkyi muutama, kävelimme aallonmurtajan kärkeen ja takaisin puista kävelytietä, joka on rakennettu Praialle sen koko leveydelle. Nyt se ei näyttänyt olevan niin suosittu, kaikki tuntuivat mielummin kävelevän hiekalla vedenrajassa!

Noustiin rannalta rantakadulle ja koska kello oli jo puolipäivä, palkitsimme itsemme mättöruoalla. Make söi kebabin ranuilla ja mä pitaleivällä. Oli meinaan sikahyvää! Ekaa kertaa tänä talvena; Jonne on pitänyt meidät hyvin ruodussa :D

Kotimatkalla oli tällaiset ilmestyneet nyppylän laelle ennen Casaisia. On taas sen pyöräkilpailun,  Volta ao Algarven, aika näköjään. Matkalla oli kylttejä ennen sitä pitkää ylämäkeä jossa kerrottiin että kuinka pitkä matka vielä. Mäki on noin 3 km yhtä nousua ja paikoin se on aika jyrkkäkin. On siinä sotkemista ja lihakset kovilla vaikka olisi kuinka hyvä fillari!

Kotona pesin pari koneellista pyykkiä, koska sitä on kertynyt märän kelin vuoksi. Olen tietysti sateellakin sitä pessyt, mutta kuivatus on hiukan haasteellista ja kestää monta päivää. Kuivausrumpua ollaan käytetty vain äärimmäisissä hätätapauksissa, mutta nyt olisi ehkä hyvä tietyt tekstiilit siellä pyöräyttää, että saisi Jonnen karvat niistä irti!

 

Perjantaina emme lähteneet ollenkaan aamulenkille, vaan hyökkäsimme heti aamiaisen jälkeen ulkohommiin! Make ajoi kaikkien terassien nurmikot ja mä tein laastia ja paikkasin kaikki talon ulkoseinän halkeamat. Koko päivä siinä meni, mutta oli hyvä mieli kun pitkästä aikaa pystyi tekemään hommia jotka olivat kummitelleet takaraivossa tekemättöminä jo monta kuukautta! 

Ja tietenkin iltapäivällä alettiin katsomaan lätkää, joka ei sitten päättynytkään voittoon vaan ikävään tappioon.

Lauantaina aamu valkeni täysin pilvettömänä ja päätin viedä aaseille, Pörrölle ja Aasi Aasiselle porkkanoita ja niiden koirakavereille herkkutikkuja, joita en muistanut laittaa Jonnen mukaan. Matkalle oli tienviereen viritelty jotain luultavasti pyöräkilpailun ajanottoon liittyviä pömpeitä ja GNR tuli juuri paikalle ohjaamaan liikennettä. Aasiaitauksessa ei ollut muuta liikettä kuin nuori ja vanharouva Haukkunen, mutta kun huutelin Pörröä ja Aasista, ne kopsuttelivat jostakin nurkan takaa. Ihana kun ne jo tunnistaa kun mä huutelen niitä! Haukuille kelpasi herkut ja samoin aaseille porkkanat ja hetken paijailtuani niitä lähdettiin Foialle johtavaa pienempää asfalttitietä myöden ylöpäin. Matkalla tuli takaa poliisi- ja GNR-moottoripyöriä ja mietimme että milloin sieltä pyyhältää pyöräjoukko.

Ehdimme kuitenkin sivutielle, joka vie Madrinhalle ja tuulimyllyille, kun pyöräilijöitä ajoi letkassa kohti Foiaa.

Meillä olikin sitten niin paljon energiaa, että jaksoimme kiivetä aivan Madrinhan huipulle! Se siintää tuolla tuulimyllyjen takana.

Tässä taas yksi panorama-kuva sieltä huipulta. Siellä on vaan niin hienot näköalat, että joka kerta kun sinne jaksaa kiivetä, on se elämys!

Huipulta näimme, kun pyöräilijät olivat vetelemässä viimeistä ylämäkeä Foialle. Toisessa kuvassa näkyy että Foia on oikeesti aika kaukana Madrinhasta, tai no linnuntietä pari kilsaa, tietä myöden sitten enemmän, ehkä 4.

Madrinhan huipulla kukki peltokurjennokka sekä peltovillakko, näin ainakin Google kertoi. Näitä jälkimmäisiä muistan lapsena keränneeni "ruokiin" joita tarjoiltiin leikkimökissä :D

Osa reitistä jota kävelimme oli merkattu tällaisilla oransseilla lipuilla. Täällä järjestetään usein kaikkia patikointeja ja trialjuoksukilpailuja niin tämä on jonkin sellaisen merkkilippu. Google ei tiedä kaikkea, sillä se kertoi että se on Aqua Monciquen vesipullon etiketti tms. :D

Näitä olikin sitten viljelty aivan valtavasti ja reitti tuli oikein hyvin selväksi. Kuvassakin olevalla 50 metrin suoralla tienpätkällä oli varmasti 3 tai 5 noita. Tarvii olla aika eksymisaltis jos tossa pääsee eksymään; toisella puolella jyrkkä rinne ja toisella puolella kauheet puskat!

 

Loppupäivän maalasin talon takaseinää ja Make pesi tienpuoleiset seinät painepesurilla. Maalasin hetken myös rappusia. Niistä tulee kyllä aina kivan näköiset maalauksen jälkeen!

Pesin myös taas pyykkiä sekä vaelluskengät; ne olikin ihan kauheet kun on ollut kurakelejä monia viikkoja! Näyttävät nekin jo pohjista kuluneen ja ajattelinkin muistaa Floridasta Payless Shoes-kaupasta tsekata, josko löytyisi uudet. Siellä on aina ihan sikahalpoja kenkiä! Jollei löydy niin kesän aikana tilaan ne sitten Suomeen Adidakselta. Haluan kuitenkin tuollaiset samanlaiset, sillä toi sukkavarsi on ihan paras, kiviä ja hiekkaa ei mene kenkään, sekä noiden pohjakuviointi on todella hyvä ja pitävä!

 

Sellaista tällä kertaa. Maanantaina Tapio tulee meille illalla; haetaan se Portimaosta jonne se tulee bussilla ja keskiviikkoaamuna me sitten lähdemme Lissaboniin ja sieltä iltapäivälennolla Miamiin!

En kirjoittele blogia Floridasta, koska en jaksa ottaa läppäriä sinne mukaan ja siellä on kyllä muutakin tekemistä :D