‹ Takaisin

Tiistai oli kylmä ja puolipilvinen. Aamulenkille piti oikein käsineet laittaa, sillä lämpötila oli reippaasti alle 10 astetta!

Pelastin kylmettyneen kimalaisen hiekkatieltä ja jätin sen lämmittelemään aidantolppaan aurinkoon.

Hiekkakasoilla tie joka johtaa Marmeleteen, oli "kunnostettu" auraamalla suurimmat savet tuohon kasojen viereen. Edelleen tie näyttää kyllä siltä, ettei normaalilla autolla tuosta ihan heti lähtisi ajamaan! Mä en ymmärrä miksei noita hiekkoja ole käytetty tuon kohdan korjaukseen. Kaivinkoneella vain mudat veks ja hiekkaa tilalle ja telakoneella ajelua, tai edes sillä kaivinkoneella noi mudat pois. Siellä alla on kuitenkin ihan kovaa maapohjaa. Huoh. Ärsyttää himppasen, kun kävellenkin tuosta joutuu etsimällä etsiä reitin ettei kengät uppoa mutaan!

Lähdin Jonnen kanssa pidemmän kautta lenkille; kiersimme Picosin ja sieltä polun varresta bongasin mustatorvisieniä, mutta en kerännyt niitä, kun niitä oli vain nämä muutama. Mutta että näitäkin täällä sitten on!

Otsikkokuvassa on se mustikan näköinen joka onkin ehkä myrtti. En kyllä saanut selvyyttä voiko noita marjoja syödä, joten jääköön metsään. Näitä vaan on ihan hullun paljon pitkin metsiä ja olisi helppo kerätäkin!

Loppupäivä tiistaista kuluikin sitten mökin ympärystää ja terassia siivotessa sekä Jonnen iltapäivälenkin merkeissä. Ei mitään mullistavaa siis.

 

Keskiviikko oli täysin sadepäivä ja emme edes aamulla päässeet lenkille; tosin Jonne ei edes halunnut ulos! Siitä on tullut ihan hirveän mukavuudenhaluinen, todellakin! Aamulla sain sen sentään pissalle kun menin itse sateeseen ja pakotin sen seuraamaan. Voi haukkuraukkaa!

Puolen päivän jälkeen sade onneksi taukosi hetkeksi ja kävimme pikaisen kävelyn Almarjaon kautta. 

Tein melkein koko päivän Mona Lisa -palapeliä, joka on ollut tauolla aika monta päivää; se on ihan hitsin vaikea ja lisää haastetta tuo se, kun kattovalot vaan heijastaa palojen kiiltävästä pinnasta eikä hienoisia värieroja näe ollenkaan, vaan kaikki palat näytää mustilta tai ruskeilta. 

Torstaina oli sadetta luvattu hyvin vähän, joten lähdettiin pidemmälle lenkille, käytiin Marmeletessa ja kierrettiin sen "tappomäen" kautta takaisinpäin. Metsäautoteiden varrella näkyy "tuulenkaatoja"; nuoret eucalyptukset kaatuilee näin kovassa tuulessa. Johtuukohan se siitä kun ne alkaa kasvamaan lahoavaan kantoon? Ei näitä nyt mahdottomasti ole ja samassa kannossa on yleensä vain yksi kaatunut ja muut 5 ovat pysyneet pystyssä..

Marmeleten lenkki kestää aina sen 3 tuntia, joten olimme vasta yhdentoista maissa takaisin mökillä. Kuvassa Jonne syö ruohoa. Joskus se syö sitä tyhjään mahaan ja oksentaa heti sen pois. Eipä se onneksi paljoa eikä usein sitä syö, joten en ole huolissani. Ja matokuurihan sille on annettu kuukausi takaperin. Punkkipanta muuten toimii loistavasti! Jonnesta löytyy pari punkkia viikossa, mutta ne on aina kuolleita. Ilman punkkipantaa sillä varmasti olisi aikalailla punkkeja!

"Aamupalan" jälkeen suuntasimme pihalle ja siivosimme mökin ympärystän loppuun. Nyt on roskat kasoissa ja lajiteltu ja odottavat pois viemistä tuolla yläpihalla. Eli voiton puolella ollaan!

Pesin koneellisen pyykkiä ja Make laitteli työkaluja nippuun terassilla. Pitäisi kehittää joka työkaluhyllykkö tuohon terassille, kun niitä kuitenkin kokoajan tarvitsee ja ei aina jaksa ravata kellarista niitä hakemassa. Nyt ne on vaan tuossa tuolilla ja pöydällä.

Perjantaina lähdettiin lenkille vasta puoli kymmenen aikoihin kun sade vähän hellitti. Kierrettiin Jonnen kodin kautta tuulimyllyille. "Vesilaitoksen" kohdalla, tien toisella puolella oli taas vuohipaimen vuohineen ja paimenkoiransa kanssa. Jonne pelkää sitä, ja ollaan mietitty että  onkohan se viimevuonna käynyt omilla lenkeillään hölmöilemässä jotain ja paimenkoira on vähän kouluttanut sitä?

Olisi hyvä saada vuohipaimen vuohineen tuohon meidän yläterassille, koska se on niin epätasainen että ruohonleikkurilla se on melkeinpä mahdoton leikata ja trimmerilläkin aika raskasta!

Tuulimyllyillä olikin sitten sumuista ja kauhea tuuli ja lähdimme pyöräpolkua hetimiten takaisin alaspäin. Viimeksi kun siellä käveltiin, löysin ihan kauheasti orakkaita ja en kerännyt niistä kuin pienen osan. Nyt olin ottanut pussin mukaan ja keräsin varmaan parissa minuutissa sen täyteen!

Ja niitä jäi edelleen ihan kauheasti. Siinä ihan lähellä on espanjalais-saksalainen pariskunta, jotka remontoivat syksyllä ostamaansa taloa ja jos näen heitä tässä lähiaikoina, aion kysyä tykkääkö syödä sieniä ja jos tykkäävät, kerron heille siitä paikasta!

Kuten kuvista näkyy, täällä sienien keruu on aika paljon vaikeampaa kuin Suomessa, koska sienet ovat aina lehtien ja mullan peitossa, eikä koskaan sievästi sammalmättäällä :D

 

Lenkin jälkeen siivosimme terassin loppuun, melkein, ja roudasimme kellarista "paljun" eli puhallettavan poreammeen terassille ja täytimme sen vedellä. Aikeissa on paljuilla kun Jonne lähtee sunnuntaina toiseen hoitopaikkaan, eli omaan kotiinsa. Sinne tulee joku "vanlife" Eva olemaan siihen asti kunnes Kelly perheineen tulee pääsiäisenä tänne Irlannista. Toivottavasti hän tulee toimeen Jonnen kanssa, ymmärtää ja kestää sen ajoittain kovaäänistä komentelua sekä lenkkeilee tarpeeksi sen kanssa. Meille tulee Jonnea kyllä ikävä, mutta toisaalta on kiva taas olla ilman mitään vastuita ja pakkoja, sillä täytyy myöntää, että aina ei olisi aamulla jaksanut lenkille lähteä. Make onkin ihan kiitettävästi vienyt Jonnen  aina iltapäivälenkille, kun mä en ole yhtään jaksanut. Usein olenkin sillä välin imuroinut, sillä karvaa riittää! Ollaan huomattu että iltapäivälenkki ei ole mitenkään välttämätön, se ei kakkaa kuitenkaan, mutta jos sen jättää välistä, on ilta todella rasittava, koska Jonnella riittää sitten virtaa ja pitää vetää narua tai se haluaa kokoajan ulos kyttäämään kissoja ja on rauhaton. Yksin se ei kuitenkaan viihdy tuossa terassilla, vaan haukkuu heti sisään. Se on todellinen seurakoira, se ei halua yksin tehdä juuri mitään!

 

Emme jaksaneet tehdä mitään monimutkaista ruokaa ja päätimme käydä Marmeleten kaupassa ostamassa pakastepizzat, mutta tottakai kauppa oli juuri silloin kiinni; joku siesta kello 13-15. Ajoimme sitten Aljezurin Intermarcheen, koska se on Marmeletea lähempänä kuin Monchique ja tie on kyllä tosi hyvä ja nopea ajaa. Se on kohtuullisen suora ja leveä ja erittäin hyväkuntoinen!

Illalla ja yöllä oli hurja ukkonen ja aamulla meillä oli sähköt poikki. Olivat olleet jo jonkin aikaa, koska sisällä oli vain 15 astetta lämmintä!

Aamulla ukkonen jatkui ja tuli jopa rakeita! Ihan ei maa ollut kauttaaltaan valkoinen onneksi. Kun viestittelin veljeni kanssa, joka asuu tuolla rannikolla, kertoi hän, että siellä olisi satanut yöllä lunta! Jossain FB-ryhmässä oli ollut kuva öisestä liikenneympyrästä joka oli ihan valkoinen. Itse ei ollut lunta nähnyt, joten mietittiin, että voihan se olla taas näitä teköälykuviakin. Nykyään kun ei aina kaikkea voi kuvien perusteella uskoa, pitää nähdä ja kokea ihan itse!

Sähköt tuli takaisin ja sadekin taukosi ja pääsin Jonnen kanssa jonkinmoiselle lenkille. Piti oikein pipo laittaa, sillä oli oikeasti tosi kylmä!

 

Sääennuste näyttää lohduttomalta niin lämpötilojen kuin auringonkin kannalta. Seuraavat 10 päivää sataa luultavasti joka päivä ja lämpötilat keikkuu siinä 13-15 asteen nurkilla lämpimimmillään. Muutamalle päivälle on luvattu jopa alle 10 asteen lämpötiloja, onneksi sentään yölämpötilat ovat kokolailla normaalit, ettei enää pelkoa pakkasesta ja lumisateesta ole!

Mutta minkäs säälle teet, et mitään! Täytyy vaan pukeutua lämpimästi ja huudattaa patteria koko ajan.