‹ Takaisin

Aiemmin olimme miettineet päämme puhki miten saisimme kylppärin ja mökin kattojen liitoskohdan tehtyä niin, että se olisi jotenkin edes siisti ja ennenkaikkea vedenpitävä. Katot on nimittäin eri tasossa ja vinossakin vielä ja toisessa päässä korkeusero on  joitain senttejä ja toisessa päässä lähemmäs kymmenen senttiä ja lisäksi kumpikaan katto ei ole suorakulmio vaan vähän sinne päin. Huoh. Lisäksi haastetta toi kattopellin kuviointi, joka ei tietenkään täsmännyt ylä-ja alapuolella siitä syystä, että pelti riitti niukin naukin kylppärin kattoon ja lisää ei pysty tilaamaan. Tai pystyisi, mutta samaa ruljanssia sen tänne saamiseksi en ole enää valmis kokemaan! Ja niiden peltien tilaaminen Leroy Merliniin ei onnistu, kysyin sen jo silloin aiemmin.

Perjantaina iltapäivällä lähdimme siis Portimaoon selvittämään mitä rakennustarpeita kattopulmaan meille sieltä voisi löytyä ja Maxmatin "katto-osastolta" löytyi ehkä, toivottavasti, se paras vaihtoehto. Liimattavaa kumieristettä. Se on tarkoitettu kattoikkunoiden ja sen tapaisten kohteiden eristämiseen.

Maxmatin jälkeen kävimme pikaisesti Intermarchessa, jossa ilokseni huomasin, että myös täällä osataan parkkeerata fiksusti, jos on tarpeeksi kallis auto ja varmasti on ollut myös kiire :D

Lauantaiaamu oli kaunis mutta kylmä ja lähdimme keskipitkälle lenkille Gralhosin kylänraitin kautta; Jonne vetää sinnepäin aina kun lähdemme lenkille ja nyt ajattelimme, että saa haistella kaikki viestit sieltä, kun perjantai-iltana tuntui olevan paljon koiria liikenteessä, ainakin metakka oli illalla sellainen. Lisäksi kaupoilta tullessamme näimme monta koiraa jolkottelevan perjantai-illan rientoihin. Olemme aiemminkin huomanneet, että juuri perjantaina tuntuu olevan irtokoiria liikenteessä! Melkein kaikki kyllä ovat näyttäneet hyvinvoivilta kotikoirilta, joten emme ole olleet huolissaan; onhan Jonnekin ollut sellainen, juossut omia polkujaan ja aina tullut meille tai mennyt kotiin kun on nälkä alkanut kurnimaan. Tai no muutamaa kertaa lukuun ottamatta :D

Kiersimme Picosin kautta, tosin emme kiivenneet näköalapaikalle, koska tuuli jonkun verran ja toisaalta voimia piti säästää päivän rakennusurakkaa varten. Hiekkakasoilla oli mutavellistä kohtaa vähän tasattu; hakkuut taitavat olla pääosin ohi ja keltaisen Volvon kuski oli varmaan sillä perälaudalla tasannut tietä vähän siedettävämmäksi. Tosin onhan tuo aika hurjan näköinen vieläkin yleiseksi tieksi!

Puuhastelimme tarran kiinni kattoon ja siitä tuli kokolailla siedettävä. Tuohon päälle tuli vielä harjapelti, jonka Make rälläköi vanhasta kattopellistä, koska missään kaupassa ei ole suoraan haettavissa harjapeltejä, kaikki on tilaustavaraa ja suurin osa "tuodaan kotiin" eli täysin nou nou meille. Laitan kuvan sitten valmiista, mutta  meidän mielestä se on ihan hyvä kun kauempaa katsoo :D

Sunnuntaiaamuna lähdettiin melkein ennen kukonlaulua lenkille; aurinko oli juuri ja juuri noussut. Oli niin hiljaista ja tuuletonta, sielu suorastaan lepäsi kauniissa maisemissa!  Kävelimme uusia metsäteitä hakkuualueella ristiin rastiin ja Jonne kävi tallustelemassa mutapasseissa tietenkin ja joutui pesulle ennen sisälle laskemista.

Pyhitimme päivän tekemällä terassin vessan edustan katon uusiksi. Tai siis puoli päivää meni sen tukiristikon tekoon. Iltapäivällä heitimme pari vanhaa kattopeltiä sinne suojaamaan sateelta; ajatus oli, että ostetaan siihen muutama muovinen jäljitelmäpelti, mutta loppujen lopuksi päätimme pitää vanhat pellit siellä, koska ne ovat "samaa sarjaa" kuin muukin terassin katto ja ylätieltä katsottuna eivät näyttäneetkään niin pahoita kuin olimme olettaneet!

Maanantaiaamu oli pilvinen, mutta koko päivä oli sateeton, vaikka välillä pilvet näyttivätkin uhkaavilta. Kävimme lenkillä Marmeletessa, siitä tulee se 8,5 kilometriä pelkkää ylä-tai alamäkeä. Lampaat olivat saaneet paljon jälkikasvua ja kaikki ihmettelivät meitä. Jonne yritti vähän uhitella, mutta Make torui sitä ja talutti sen nopeasti niistä ohi, eipä nuo paljoa sitä pelästyneet! Noi karitsat on kyllä supersöpöjä!

Maanantai meni edelleen terassin katon kanssa; yllättävän työlästä ja aikaavievää hommaa, johtunee osittain juurikin siitä että mikään ei ole suorassa mihinkään suuntaan ja kaikki joutuu aina mitata.

Maalasimme puunsuojalla uuden ristikon ja laitoimme vanhat pellit muutamalla ruuvilla kiinni. Sen takia muutamalla, koska ruuvit loppuivat.

Tiistaina jouduimme taas lähtemään Portimaoon, nyt teimme oikein ostoslistan mitä sieltä pitää muistaa ostaa! Maxmatin (rakennuskauppa, joka on hyvin keskustassa) vieressä aution kiinteistön tontilla oli 2 heppaa syömässä nurmea. Tuossa betoniaidan takana menee tosi vilkas nelikaistainen tie, mutta ei näitä näyttänyt meteli häiritsevän. Täällä on kyllä yllättäviä asioita yllättävissä paikoissa! Jotenkin tuntuu, että Suomessa tällainen ei tulisi kuuloonkaan, vaikka hevoset olisivat tyytyväisiä, joku niiden puolustaja ei olisi ja kaipa joku lain pykäläkin tämän Suomessa kieltäisi?

Menimme siis Maxmatiin hakemaan ensisijaisesti kattopeltiruuveja, joita siellä ei ollut kuin ihan liian pitkinä, mutta mukaan tarttui vesikourut kiinnikkeineen ja syöksyputkineen. Ne on muovia, mutta toivottavasti ne kestävät edes muutaman vuoden. Lisäksi ostettiin punaista maalia, että saa maalata sen harjapellin katon väriseksi; nythän se on ruskea, koska vanha katto on ruskeaa peltiä. Ja tietenkin uretaania. Sitä on kulunut pullo jos toinenkin tässä projektissa :D

Käytiin myös kiinakaupassa ostamassa jäähdytinnestettä, joka oli järkyttävän halpaa, alle 7 euroa viiden litran kanisteri! Make löysi vihdoin viimein myös uudet crocksit karvavuorella, koska vanhat olivat jo pohjista rei'illä ja märällä kelillä sukat kastui niillä tallustaessa. Lisäksi löytyi rälläkän laikkoja vähän yli eurolla; toivottavasti kestävät enemmän kuin yhden käyttökerran :D

Viimeisenä mentiin Leroy Merliniin ja sieltä löytyi kattopeltiruuveja, jotka kyllä osoittautuivat aika kehnoiksi. Ostimme myös lisää samaa aiemmin ostamaamme ulkoseinämaalia, koska eka pönttö kuitenkin loppuu kohta; sillä saa maksimissaan etuseinän maalattua.

 

Ennen kotiin ajamista kävimme herkuttelemassa Burger Kingissä; mättö maistuu harvoin syötynä tosi hyvälle, mutta jos sitä joutuisi joka päivä syömään, olisin varmasti joskus mielummin vähän nälissäni. Muistan Jenkkilän reissuilta sen tunteen, kun pääsi takaisin Suomeen ja sai syödä salaattia ja kotiruokaa parin hamppariviikon jälkeen, kuinka taivaallista se olikaan! Ja kuinka aina, joka reissun jälkeen, kiloja oli tullut lisää, vaikkei syönyt sen enempää kuin Suomessakaan ja liikkui kuitenkin koko ajan; joskus askelia tuli huomattavasti enemmän kuin Suomessa töissä ollessa!

Iltalenkillä oli pilvistä, mutta sateetonta ja kävimme parin-kolmen kilsan lenkin, koska emme aamulla käyneet lenkillä ollenkaan vesisateen vuoksi. Käytin Jonnea aamutarpeilla Senhora de Verdessä, matkalla Portimaoon, kun sade taukosi ja siellä oli sopiva hiljainen ja taloton tienpätkä.

Keskiviikko oli taas aurinkoinen päivä ja käytiin keskipitkä lenkki, että voimia olisi vielä kattorempan loppurutistukseen. Traktoripaikalla, missä on se polttopuiden tekopaikka, oli tällaista punaista puuta. Mitähän tuo lienee, hienon väristä, tuosta olisi kiva tehdä jotakin, tosin en tiedä kuinka kovaa se on. Sinilemmiöt (?) ovat taas alkaneet kukkia, tosin Google antoi aika monta eri nimivaihtoehtoa tuolle kukalle, joten en ole siis aivan satavarma sen nimestä!

 

Aamupalan jälkeen kipusimme taas katolle, laitoimme huonoilla ruuveilla harja- ja kattopellit kiinni ja Make käytti pullon uretaania harjapellin alle vielä varmuuden vuoksi, jos teippihässäkkä (tai mikä lie liimattava kumijutska) ei jostain syystä pidä. Vaikka kyllä se piti jo aiemmin, mutta tässä rempan mittaan on tullut aika skeptiseksi :D

Lopuksi laitettiin rännit kiinni ja huomattiin, että olimme ostaneet pari väärää palaa syöksytorven mutkaa varten, joten emme saaneet kuitenkaan sitä sitten ihan valmiiksi asti, sitäpaitsi meidän täytyy ostaa vielä toinen kolmen metrin putki, sillä yksi ei riitä lähellekkään maata. No mutta rännit on nyt laitettu ja suurin osa katon vesistä valuu niihin eikä seinälle ja se on tärkeintä!

Viimeisenä inhokkina tyhjäsimme vessan, joka on nopea ja helppo homma, mutta jota vetkutetaan aina viimeiseen asti :D

 

Nyt sitten vaan odotellaan taas niitä luvattuja sateita; ainakin sunnuntaihin asti on luvattu vettä enemmän ja vähemmän, mutta sen jälkeen pitäisi, huom pitäisi, olla melkein viikon verran sateetonta! Toiveissa on, että vihdoin viimein pääsisi leikkaamaan nurmikkoa ja aloittamaan pihatien kunnostusta, sekä korjaamaan sortunutta seinämää parkkipaikan kohdalla. Tosin sitä ennen on siivottava mökin ympärystä taas kerran kaikesta roskasta jota olemme sinne heitelleet, sekä kannettava loput vanhat pellit autokatoksen viereen ja pohdittava miten niistä pääsee eroon.

 

Jonne on meillä enää parisen viikkoa hoidossa ja jo nyt tulee toisaalta sitä ikävä, toisaalta on pieni helpotuksen tunne, että ei tarvitse enää olla siitä sitten vastuussa. Se ei lähtisi karkuun, vaikka pitäisimme sitä vapaana tuossa pihalla kun hommailemme kaikkea, mutta sen reviiri on vähän liian laaja ja nuo tiet pelottaa mua eniten; se tuppaa vieläkin vapaana ollessaan lähteä jahtaamaan autoja! En todellakaan halua että sille käy jotain vakavaa, koska ainakin tuolla alatiellä ajetaan aivan liian lujaa, vaikka siinä on viidenkympin rajoitus, joten olemme pitäneet sitä juoksunarussa pihalla tai sitten sisällä jos se on sinne itse halunnut ja sen takia ollaan joka päivä viety sitä aamulla pitkälle tai pitkähkölle lenkille ja iltapäivisin pääosin Make on käyttänyt sitä vielä puolen tunnin lenkillä. Sitäpaitsi siitä lähtee aika reilusti karvaa ja se on muutenkin luidensa kanssa aika sotkuinen :)

 

Eipä muuta ihmeenpää, helpotus on jo aika suuri, koska kattoremppa on niin lähellä loppua ja toivottavasti kevätkin alkaisi pian ja lämpimämmät ilmat!