‹ Takaisin

Tiistaina oli kivan aurinkoinen, joskin vähän viileä sää. Lähdin aamupäivällä Jonnen kanssa kahdestaan käymään näköalapaikalla eli Picosin huipulla. Sinne on vähän yli kilometri suorinta tietä, mutta kävelimme autiotilan kautta, että saadaan lenkkiin vähän enemmän pituutta.

Kuvassa on nyt se possuportti, joka on ainakin ylhäältä tunkeutuvat epätoivotut sorkkaeläimet pitänyt loitolla! Yhtenä aamuna se oli kaadettuna tuohon, mutta ei siitä possu yli pääse; toimii samalla tapaa kuin ne harvat rautasillat jotka on tehty lehmille.

Autiotalon pihalla ei näkynyt yhtään tattia; aiemmin keräsin sieltä pussillisen! No, ehkä tattikausi oli ja meni. Talossa on vielä katto suhteellisen ehjä ja ihmetyttää kun näitä ei myydä, kun tälläkin alueella on varmasti 10 autiotaloa! Luulisi että raha kelpaisi..

Autiotalolta lähtevän polun varressa oli pienimuotoista metsänhakkuuta tehty, tosin pelkällä moottorisahalla ja ohuita runkoja oli kaadettu. Kaipa se joku sitten siivoaa nuo tuosta poiskin, vaan pääsihän tuosta aika helposti yli. Kiivettiin Picosille, istuin siellä hetken ihaillen maisemia ja sitten tultiin suorinta tietä mökille. 

Päivällä lähdettiin käymään Monchiquessa kaupassa, kun Jonnen nappulat oli totaalisesti loppu. Jonne muuten syö aivan jäätävän paljon kun vertaa Dixiin, meidän entiseen labbikseen. Dixille annettiin noin 3 dl nappuloita ja vähän muuta mutta Jonnelle menee varmaan tuplat ja tuntuu että sillä on aina nälkä! Se nimittäin alkaa komentamaan haukkumalla kun on ruoka-aika on lähellä. Ja komentaa lisää jos ruokaa on ollut liian vähän :D

Ja se ei ole muuten lihonut, ainakin valjaat ovat yhtä löysät kuin kuukausi sitten.

Ostettiin sitten samalla ruokaa varastoon, ettei ihan heti taas tarvitse käydä kuin Marmeletessa korkeintaan. Kalatiski on Intermarchessa aina mielenkiintoisen näköinen: ei niin että tekisi mieli kalaa ostaa, vaan myytävien kalojen ulkonäkö on usein tosi eksoottinen verrattuna suomalaiseen kalatiskiin! Tuo näyttää hailta, mutten kyllä oikeasti tiedä mikä kala on kyseessä :D

Keskiviikkoaamuna otettiin porkkanaa ja koirankeksejä pussiin ja käveltiin moikkaamaan Pörröä ja Aasi Aasista ja haukkuja jotka asuu aasien kanssa samassa aitauksessa. Pörrö oli aivan yhtä ahne ja narsistinen kuin ennenkin: porkkanat kun loppui, piti mun paijata koko ajan. Kun siirryin välillä paijaamaan Aasista, peruutti Pörrö väkisin takalistonsa siihen väliin :D

Haukkuset söivät koirankeksit haukuskelun välissä ja jopa vanharouva Haukkunen tuli katsomaan metakkaa, tosin vähän kauempaa. Luulin ja viime keväänä sen kuolleen, kun kävelee niin huonosti. Jonne ei välittänyt koirista lainkaan, vaikka ne räkyttivät sille aidan takaa vimmatusti!

 

Aasiaitaukselta lähdimme ylöspäin Foialle johtavaa tietä. Sieltä lähtee metsätie, joka johtaa tuulimyllyille. Kuitenkin juuri siinä, missä alkaa metsätie, oli moto tekemässä puunkaatoa, joten jatkoimme tietä eteenpäin ja menimme toista metsätietä, jonka "löysin" viime talvena. Se menee myös tuulimyllyille, mutta kiertää hiukan kauempaa ja siinä on aika pitkä ja jyrkkä nousu. 

Ylhäällä löysimme taas uuden pyöräpolun, joka oli ruhtinaallisen leveä ja tosi hyväkuntoinen. Se on varmasti tehty vasta viime keväänä. Viimeisessä kuvassa on kanervikkoa, joka on sen reitin siellä ihan ylhäällä. Täällä on kyllä huiman korkeaa tuo kanerva, helposti 180-200 cm!

Tässä taas kuva metsätöiden edistymisestä meidän sienimaastossa. Taitaa kestää vielä ainakin vuoden vaihteeseen. Toivottavasti kaikki sienirihmastot eivät ole ihan kuolleet, että löytyisi taas kevätpuolella kanttiksia ja orakkaita!

Käveltiin "Jonne kautta" kotiin ja huomasin siinä tien vieressä omanapuun! Harmi ettei olla aiemmin sitä huomattu, nyt siinä oli vain muutama syötävä omana poimittavaksi; suurin osa oli tippunut maahan ja joutunut ötököiden ruoaksi. Maistettiin heti kävellessä yhdet ja oli muuten niin hyvää, etten ole koskaan niin hyvää omenaa maistanut! Melkein yhtä makea ja mehevä kuin päärynä konsanaan! Tosiaankin harmi että nyt vasta hokattiin se, siitä olisi kuukausi sitten poiminut kivasti omenoita ja varmasti olisi mielettömän hyvää hilloa ja vaikka mitä niistä olisi saanut tehtyä!

Kuvassa on naapurin portti. Nyt se on maalattukin ja kieltokyltit asennettu. Hauskinta on vaan se, että tuosta tuo tie jatkuu ennemminkin polkuna kuin autolla ajettavana tienä ja tuota ei oikeastaan kukaan käytä paitsi yksi naapurin brittipariskunta silloin kun vievät koiriaan lenkille kävellen.. Etualalla näkyy myös miten tukkirekat ovat rikkoneet asfaltin rajan kun ovat tuoneet puukuormia alhaalta hiekkakasoilta. Painoa on varmasti aivan mielettömän pajon!

Keskiviikon gourmet-ateriana oli paistettua riisiä ja kalapuikkoja. Oli kyllä ihan sikahyvää pitkästä aikaa! 

Iltapäivällä teimme vähän katolla hommia, tunnin verran vain. Laitoimme laastia reunoihin niinkuin täällä tupataan tekemään. Kuvaan sitten katon kun se on aivan valmis. Toivottavasti parin viikon sisään!

Torstaiaamuna lähdimme "lyhyelle" lenkille, koska ilma oli tosi sateisen oloinen, vaikkei suoranaisesti satanut. Kävimme taas uudella autiotalolla, joka on sekin lähellä hiekkakasoja. Tämä ei ole ollut kovin kauan tyhjillään, vaikkakin oli aika huonossa kunnossa.

Hienolle paikalle on talo rakennettu ja taas kerran ihmeteltiin sitä, ettei tätä haluta myydä. Nyt sen saisi vielä katonlaitolla jonkunmoiseen asumiskuntoon. 

Tässä on sentään tiililattia, ainakin osassa huoneista. Usein näissä autiotaloissa on vain maalattia!

Tie talolle oli tosin vähän kärsinyt, mutta joskus se on ollut aika hieno, luonnonkivistä tehty.

Kävelimme "yleistä" tietä eteenpäin; katsoin Google mapsista että sitä myöten pääsisi ylös asfalttitielle ja sitä kautta kivasti takaisin mökille, mutta joku oli rakentanut hevosaitauksen tien päälle, joten jouduimme kääntymään ja palaamaan samaa tietä takaisin.

Siellä laaksossa (joka on muuten sama mistä löytyi myös paljon tatteja) on hurjan isoja ja varmasti hyvin vanhoja eucapuita. Wikipedian mukaan eucalyptuspuu saattaa elää 250 vuotiaaksi, jotkut lajit jopa 1000 vuotiaiksi! Olis kiva tietää minkä ikäisiä tuon laakson puut ovat.

Vähän alkoi ripsiä juuri kun olimme melkein mökillä ja sitten satoikin lopun päivää. Siivoilin ja hommailin kaikkea pientä ja maalasin pari kiveä. Siinähän se päivä sitten vierähti.

Perjantaina heräsimme aikaisin ja lähdettiin lenkille jo heti seiskan jälkeen kun päivä vähän valkeni. Käveltiin alas hiekkakasoille ja metsäkonekuskikaan ei ollut vielä tullut töihin ja kone nökötti puupinon vieressä. Kuva on metsäkoneen hytin ikkunasta. Mitäpä sitä muutakaan työpäivinä tekisi kuin polttas tupakkaa ja ryystäis kaljaa :D

No ei vaan, konekuski tekee kyllä tosi pitkiä päiviä, on usein ollut myös viikonloput duunissa!

Käveltiin ylös sinne mistä lähtee monta pyöräpolkua eri suuntiin ja lähdettiin yhtä polkua alas. Siitä jouduttiin hakkuualueen reunalle ja lopulta käveltiin keskellä hakkuita olevalla tiellä, koska sahauksen tai moton ääniä ei kuulunut. Eucalyptus kyllä kasvaa melkein silmissä! Tuo kanto on maksimissaan kuukausi sitten kaadettu ja nyt jo juurivesa on parikymmensenttinen! Innolla odotamme että hakkuut saadaan tehtyä niin päästään kävelemään hyviä, uusia metsäteitä!

Päästiin pois hakkuualueelta ja lähdettiin mökille päin, kierrettiin vielä yhden pyöräpolun kautta, sillä halusin jättää maalaamani kiven tuonne puun runkoon, jonka huomasin edellisellä kerralla. Se on aivan polun vieressä niin ehkä joku löytää Muumikiven!

 

Mökille päästyämme alkoikin sitten taas sataa, joten vietimme taas päivän sisällä. Onneksi ensi viikolle on luvattu vähän vähemmän sateita!

Pesin Jonnen puutarhaletkulla, koska se oli hakkuualueella kahlannut aivan upoksissa jossain mutapassissa. Laitoin myös mun kengät ja Jonnen valjaat pesukoneeseen, koska nekin olivat aivan kurassa.

Muuten sitten siivoilin ja tein jäätelöä pakkaseen ja puuhastelin kaikkea mitä sattuu. Ja pelasin Mahjongia, johon olen jäänyt melkein koukkuun :D

Itsenäisyyspäivän aamuna lähdin Jonnen kanssa tuulimyllyille, kun oli ihana auringonnousu. Rannikolla näytti olevan pilvistä ja ekasta kuvasta näkee, että tummat pilvet olivat tulossa hiljalleen myös meidän päälle. Saatiin lenkki heitettyä kuitenkin aurinkoisessa säässä, vaan heti mökille saavuttuamme alkoikin taas ripsimään vettä.

Sittenpä aloitin kirjoittamaan taas tätä ja päivä kuilui kirjoittaessa ja Tuntematonta Sotilasta ja Jäniksen Vuotta katsellessa siinä sivusilmällä.

Kohta alkaa Linnan Juhlat, avaamme neljän euron skumpan ja alamme arvostelemaan pukuja :D

Hyvää Itsenäisyyspäivää! Olkaamme onnellisia että Suomi on vielä yhessä koossa, vaikkakin välillä tuntuu että se on jakautunut kahtia.