‹ Takaisin

Viikonloppu meni melkeinpä olympialaisten merkeissä. Ei ollutkaan niin kivat ilmat kuin oli ennustettu; oli sumuista eli olimme pilven sisällä ja ulkona oli melkein kuin sateista. Kävimme kuitenkin Jonnen kanssa pitkillä lenkeillä, viimeisillä sellaisilla.

Lauantaina oli aamusta kuitenkin kirkasta ja pilvetöntä ja kipusin Jonnen kanssa tuulimyllyille kiertoreittiä pidemmän kautta. Ylhäällä oli kuitenkin niin kylmää ja tuulista, ettei siellä viihtynyt! Yksi tuulimyllyistä oli pysäytettynä ja siitä vierestä näki kuinka tuulenpuuskat selkeästi taivuttivat sen runkoa! Noin kovalla tuulella ei oli kovin mukavaa olla lähellä niitä myllyjä, koska ne on kuitenkin aika vanhat. Kyllähän niitä huolletaan kokoajan, mutta silti! Se ensimmäinen (nro 1) on alkanut vinkua aikalailla kun ropeli pyörii. Viimevuonna siitä ei vielä kuulunut mitään sen kummempaa!

Kamelia yläterassilla jaksaa kukkia kokoajan, vaikka kukkia on tippunut sateissa ja kovissa tuulissa. Keskimmäinen kamelia, se jossa oli niitä vaaleita lehtiä, kukkii sekin kovasti ja lehdet on edelleen vaaleat. Alimmainen kamelia, joka on tuossa mökin edessä, on tiputtanut kaikki kukkansa, mutta uusia nuppuja on runsaasti, niin pian sekin taas kukkii kauniisti!

Sunnuntaiaamuna tehtiin pitkä lenkki heti auringonnousun aikaan, kierrettiin Gralhosin kylän kautta Picosin ympäri ja tultiin vielä osittain "sienilenkin" kautta.

Mun peace-kivi on edelleen siellä yhden kivipaaden päällä, se on ollut jo tovin siellä. Tosin me ollaan varmaankin ainoat jotka siellä on liikkuneet, koska ilmat on olleet niin turkasen kehnot!

Outojen esineiden löytyminen oudoista paikoista jatkuu. Jouduin kiertämään pellon kautta koska tiellä oli niin valtava lammikko ja siellä oli golfpallo. Toki se olisi jossain muualla ihan normi löytö, mutta tämä pelto on ihan keskellä ei-mitään ja talo joka on siinä pellon yläpuolella, on autio. Joku pappa käy noita peltoja viljelemässä vanhalla Massikalla ja noihan ei tosiaan ole mitään golfkenttätasoa :D

Niin että kukahan siellä on käynyt harjoittelemassa vai miten ihmeessä golfpallo on sinne joutunut?

Sieniä näkyy suhteellisen vähän siihen nähden miten kosteaa on ollut. Voiko olla jopa liian märkää vai onko vain ollut liian kylmä? Tuolla ylhäällä, tuulimyllyjen lähistöllä kun löysin sen mahdottoman ison orakasmetsän ja en jaksanut kerätä kuin murto-osan, sitä ei enää ole :(

Joku päivä kun mentiin sinne ja ajattelin ottaa muutaman orakkaan aamupalaa varten, en löytänyt sienen sientä! Ne vaan sitten häviää pois, jollei niitä heti kerää.

Harvoin täällä muuten sienet kasvaa aina samoille paikoille vuosi toisensa jälkeen. Eli ei ole niitä varmoja sienipaikkoja joista voi vuosi toisensa jälkeen vain hakea sienet pois! Aina on onnenkantamoinen jos löytää jonkun hyvän paikan missä on paljon sieniä! Yleensä sienilöydöt täällä on 1 tai maksimissaan 4 sientä yhdessä paikassa.

Tällainen kukkanen löytyi polun vierestä tuolta metsästä, Google kertoi sen olevan kliivia tai amaryllis, veikkaan ekaa, mutta täytyy odottaa sen aukeamista, siitähän sen sitten tietää. 

Alatielle, lähellä vanhaa ravintolaa, valuu jostain vieläkin vettä. Olen jo kerran tarkistanut, ettei se ainakaan meidän vesiliittymästä tule, mittari ei pyöri! Tosin meidän vesiallas on esimerkiksi niin täynnä, että se lorisee kokoajan yli ja meidän vesimittarin alla oleva pienempi vesiallas on sekin niin täynnä, että se valuu kokoajan yli ja meidän tontti ja ne altaat on juurikin tuon kohdan yläpuolella, eli ehkä meidän vesialtaat ovat syyllisiä tuohon vedentuloon.. Silloin kun satoi tosi rankasti yhtenä päivänä viime viikolla, oli tuossa aamulla ihan kunnon maanvyörymä ja sitä oli kunnan miehet pyöräkuormaajan kanssa raivaamassa.

Meillä on onneksi todella pieniä nämä maanvyörymät; pitkin Portugalia on teitä romahtanut ja kaupunkeja on veden vallassa!

Joku on unohtanut mersunsa tuohon meidän ylätien varteen; se on ollut siinä liikkumattomana varmaan jo 2 kuukautta. Tai 3. Ihmeen vähän se on sisältä homeessa, vaikka on ollut superkosteaa! Vähän käy sääliksi, kun on kuitenkin ihan hyväkuntoisen näköinen auto. Tosin eihän sitä tiedä vaikka siitä olisi moottorista mennyt jotain sellaista ettei lähde enää käyntiin, eihän se päällepäin näy.

 

Kelly laittoi maanantaina puoliltapäivin viestiä että tulevat siinä klo 15 maissa hakemaan Socksin. Sanoin heti Makelle että klo 15 tarkoittaa klo 16 ja niinhän se olikin. Koko perhe tuli ja olimme sisällä kun Make kuuli huutelua terassilta. Make päästi Socksin ulos ja ekan puoli sekuntia se ei tunnistanut vaan haukkui heitä, mutta heti kun tunnisti, se oli NIIIIIN onnellinen! Oli aivan superihanaa nähdä sen onnellisuus!!

Juttelimme vartin verran kuulumisia ja kun he lähtivät, Socks lähti ihanan onnellisena peräänsä katsomatta heidän kanssaan! Tuli niin hyvä mieli, ettei se sekuntiakaan epäröinyt lähtöä! Tiistaina Kellyltä tuli viesti, että olivat olleet pitkällä lenkillä Socksin kanssa ja kaikki on hyvin! He aikovat viedä Socksin Irlantiin, koska aikovat olla siellä loppuvuoden ainakin. Irlannissa on hyvä työllisyystilanne ja heillä on aikomuksena kerätä vähän säästöjä, varmaankin että saisivat remontoitua loput heidän talostaan.

Tiistai meni paljuillessa, eli lämmitimme tuon meidän puhallettavan ulkoporealtaan ja pidimme kylpylää. Koko ajan tuntuu oudolle, ettei tarvitse enää kantaa vastuuta Jonnesta! Tuntuu oudolta, että voi tehdä mitä tahansa, koska näin jälkeenpäin ajateltuna Socks kyllä rajoitti ja saneli aika lailla meidän elämää. Se ei tykännyt yhtään olla yksin, se oli tosi tarkka ruoka-ajoista ja määristä; alkoi aina haukkumalla vaatimaan jollei ruoka ollut kipossa iltapäivällä klo 15 ja illalla vielä piti pieni suupala antaa. Aamuruoka ei ollut sille niin tarkka; se söi aina lenkin jälkeen. Aamulenkki oli sille aivan must! Onneksi se ei tykännyt olla sateessa, niin hirmuisen sateisina aamuina se ei ollut niin älyttömän vaativana heti lähdössä lenkille. Mutta sitten kun alettiin vetämään lenkkikamppeita päälle, se ei meinannut pysyä nahoissaan; kauhea läähätys ja haukahtelu. Ja aina sen pinna meinasi täysin katketa viimeistään siinä kun sidoin kengännauhoja. Joskus se ihan pomppi paikoillaan ja oli ihan pakahtumaisillaan. Vaikka se oli aina siinä kohtaa vapaana, ikinä se ei lähtenyt itsekseen mihinkään, koska ohjatut lenkit yhdessä olivat sen mielestä ihan parasta, se on ihan addikti niinhin!

 

No siinä meni taas reilusti yli puolet meidän "lomasta", koiran kanssa. Joka vuosi joku koira :D

Ehkä ensi vuonna ollaan ihan kahdestaan. Ja toivottavasti meidän kissat uskaltautuvat taas tänne takaisin, sillä nyt viimeisen viikon aikana ei kissoja ole näkynyt ja ruokakin oli jo ihan pilaantunut ja jouduin laittamaan sen roskiin! Niin kova oli Jonne niitä jahtaamaan. Outoa tosiaan sen kissaviha, sillä silloin kun Jonne asui vielä kotona ja vein sitä viime vuonna sinne satunnaisesti, oli siellä aina sellainen mustavalkoinen kissa ja ne olivat ihan kavereita..

Sellaista tällä kertaa! Nyt aurinko paistaa ihan kivasti, vaikkakin lämmintä ei vielä ole kuin kymmenisen astetta. Lähden käymään ehkäpä tuulimyllyillä ihailemassa maisemia ja sitten siivoan auton, sillä se on aivan koirankarvoissa!