‹ Takaisin

Perjantaina tosiaan teimme betonihommia; oli puolipilvinen ja ihan mukava keli, eikä satanut vaikka kaikki säätiedotukset sitä vähän lupailivat.

Tien paikkailu on yllättävän kovaa hommaa, koska joutuu kuljettamaan painavia betonikuormia aika tiukkaa ylämäkeä! Meidän piskuinen betonimylly tekee noin ämpärillisen massaa kerrallaan, joten Make työnteli kottikärryjä useampaan otteeseen, että saimme pari pahinta kohtaa paikattua sekä tehtyä uudet "vesistopparit" liittymään. Vesistopparit on yksinkertaisesti vain koroke, ettei vesi valu asfalttitieltä suoraa meidän pihatielle, vaan se ohjautuu eteenpäin ja lopulta päätyy jonnekkin muualle alamäkeen kuin meidän pihalle.

Siinä on aiemminkin ollut mun isän siihen valama koroke, mutta vuosi sitten kun asfalttitien tierumpu oli tukossa ja kaikki vesi tuli hyökyaallon lailla meidän tietä alas, huomattiin, että se on aivan liian matala. Silloin sitä hiukan korotettiin, mutta ei tarpeeksi ja jouduimme pitämään siinä hiekkasäkkejä. Nyt sen pitäisi olla niin korkea, ettei siitä vedet tule yli vaikka tulisi sitä taivaan täydeltä! Tietenkin jos tierumpu menee taas tukkoon, voi asia olla toinen...

Parantelimme myös possuporttia; otimme bambut pois, koska ne olivat jo aika kärsineet ja laitoimme raudotusverkkoa tilalle. Iskimme rautaputken pätkän maahan, kiedoimme raudoitusverkon päät sen ympärille saranaksi ja nyt on toimiva possuportti jota tuulet ei kaada! Mikähän vuosi me saadaan rakennettua tuohon oikea portti? Ollaan katseltu Facen marketplacesta portteja; muutama tosi hienokin on ollut, mutta aika kaukana. Hintahaitari on aika suuri; joku myy ihan alle satasellakin ja joku taas pyytää useita satasia ihan raaskustakin!

No, ensi syksynä täytyy alkaa tosissaan seurailemaan ja hakea joku vähän kauniimpi portti :D

 

Lauantai olikin käänteentekevä ja työläs päivä! Aamulla ysin aikoihin lähdimme Marmeleteen lähikauppaan, koska leipä oli lopussa, olimme unohtaneet sen kauppareissulla. Samalla tiputimme taas vähän roskia alaroskikselle. Meidän yläroskiksella on ollut jonkun aikaa ikkunalasi, joka on siis heitettynä siihen roskiksen viereen roskapinon päälle ja minä onneton varmasti peruutin siihen lasin päälle, tai ihan siihen hilkulle, ja auton takarekaan sivu otti siihen osumaa mun huomaamatta! 

Alaroskiksen jälkeen kun lähdin ajamaan, heti kohta kuului ihme ääni ja stoppasin ekaan metsätieliittymään. Make hyppäsi tarkistamaan tilanteen ja olihan se takarengas puhki! Aivan luto! Kumin sivussa näkyi aivan kuin puukonjälkiä ja pohdimme mitä ihmettä on tapahtunut! Silloin ei vielä tajuttu että niistä laseista se varmaan on tullut!

Ei muuta kuin vararengasta vaihtamaan, mikä ei ollutkaan niin helppoa, sillä tunkki kyllä löytyi, muttei rengasavainta, jolla olisi saanut vararenkaan laskettua maahan; lessubussissa se sijaitsee auton perässä ja takakontin luukun vieressä on pultti, mitä pyörittämällä vararengas laskeutuu vaijerin avulla auton alle maahan, josta sen saa otettua käyttöön.

Siinä kun pähkäiltiin, pysähtyi parempia päiviä nähnyt Golf siihen ja mies kysyi englanniksi mikä meillä on hätänä? Kerroin että me emme saa auki vararengaskoteloa, onko mitään työkalua lainata? Ei käynyt Golfin rengasavain ja kysyin voisiko hän heittää meitä käymään mökillä että saisimme haettua työkaluja ja vaikka kaverilla oli kiire, lähti hän kuskaamaan meitä! Matkalla selvisi, että hän on alkujaan saksalainen, mutta asunut pitkin maailmaa ja nyt 5 vuotta Portugalissa ja tekee korjauksia lähinnä uusiin taloihin. Kertoi että portugalilaiset talonrakentajat eivät ole mitään kovinkaan hyviä ja hänellä on 1,5 vuotta töitä buukattuna! Etsii itselleen taloa jostain täältä, mutta kauhisteli hintoja ja en yhtään ihmettele, varsinkin kun on ammattilainen ja on varmasti tosi tarkka näkemään kaikki korjattavat epäkohdat taloissa!

Make haki työkalupakin ja jalkapumpun ja ajelimme takaisin autolle ja kaveri jatkoi matkaansa. Ei huolinut rahaa kiitokseksi, vaan sanoi että anna vaan hyvän kiertää! Ja niin totta tosiaan teemme!

Vararenkaan alaslasku ei vain ollutkaan niin simppeli juttu, koska vaijeri kyllä laskeutui oikein sutjakkaasti, mutta muovipalikka joka piti rengasta ylhäällä, oli jumittunut täysin! Hakkasimme ja väänsimme vasaralla vuorotellen ehkä puolisen tuntia, mutta se ei hievahtanutkaan! Lopulta ei auttanut kuin käydä kävellen hakemassa rälläkkä mökiltä. Onneksi oikopolun kautta sinne ei ollut kuin vajaa 2 kilometriä ja ei alkanut satamaankaan vaikka muutama pisara tulikin.

Loppujen lopuksi saimme vararenkaan irti ja auton alle ja jatkettua kauppaan. Kolme tuntia siinä meni ja sinä aikana meille syntyi päätös, että jätämme auton tänne ja tulemme lentäen Suomeen. Mietitään sitten kesän aikana mitä teemme sen kanssa; ajetaanko syksyllä Suomeen vai laitetaanko se tänne rekisteriin. Pari vuotta sitten selvittelin sitä rekisteriasiaa ja silloin laskimme että sen kustannutkset olisivat noin 1200 € ja nyt kun Make on katsellut farkku- tai pakettiautoja, sillä rahalla ei kyllä saa yhtä hyvää autoa kuin lessubussi, joten ehkä sen kuitenkin rekisteröidään tänne. 

Sunnuntaina oli upea, joskin tuulinen ilma ja suuntasin tuulimyllyille lenkille. Ekan ylämäen jälkeen hiekkatiellä tulikin Rizzo, Socksin "sisko" juosten vastaan ja hetken ajattelin että se on lähtenyt omille teilleen, kunnes mutkan takaa ilmestyi toinen koira, labradoodle, jonka tajusin heti olevan sen niiden koirahoitajan haukkunen ja kohta ilmestyi Jonne ja sitten Luuk, niiden hoitaja!

Ette arvaakaan kuinka Rizzo ja Jonne olivat ihan mun kimpussa! Kumpikin oli ihan väkkäränä ja nuoli mun naama! Labradoodle oli ensin vähän varauksellisempi, mutta myöhemmin kyllä ihan jo kaverina.

Juttelin Luukin kanssa ja ehdotin, että voin ottaa koirat mun mukaan pidemmälle lenkille tuulimyllyille. Luuk pohti ettei varmasti hänen koiransa lähde mukaan, mutta kyllähän se vain lähti kun erosimme siinä ison portin kohdalla minun lähdettyä ylämäkeen!

Samaan aikaan sattui olemaan joku ohjattu kävely varmaankin Foialta tai Monchiquesta Marmeleteen, sillä ihmisiä tuli vastaan (yleensä siellö ei ole ketään) ja mulla oli vähän hankaluuksia koirien kanssa kun ei ollut ainuttakaan hihnaa. Jonne on edelleen vähän ylisuojeleva mun kanssa ja Rizzo taas yli-innokas pomppija uusien ihmisten kanssa ja se uusi kaveri vain haukkuherkkä.. Yritin kiertää kaivojen kautta, ettei tulisi pyöriä tai niitä kävelijöitä, mutta se ei ollut niin helppoa, joten päädyin kävelemään suorinta reittiä Kellyn ja Stephenin talolle palauttamaan koirat!

Vitsit kun en muista minkä niminen tämä uusi kaveri on, tässä se tulee tekemään tuttavuutta mun kanssa, ihan omasta aloitteestaan. Oli ihana haukku ja varmasti aika nuori, ne kirmaili Rizzon kanssa kahdestaan pitkin poikin kun taas Jonne käveli mun kanssa; vähän edellä, mutta kokoajan tarkisteli että pysyn varmasti matkassa!

Lopun sunnuntain käytin pyykinpesuun, koska oli tuulinen sää: kuivui pyykki tosi nopsaan!

 

Maanantaiaamun käytin puhelimessa. Soitin Finnlinesille ja sain tietää, ettei laivamatkan hintaa palauteta ja sitä ei voi siirtää toiselle autolle ellen mä ole siinä matkassa mukana, joten se raha meni sinne. Tai saadaan me siitä vajaa satanen takaisin: Wi-fin ja jonkun veron osuus. Ja sitten metsästin rengasta, joka löytyi NorAutosta Portimaosta, onneksi! Suuntasimme hetimiten isolle kirkolle ja NorAutoon ja sain varattua ajan renkaan vaihtoon. Täälläkin pitää olla samanlaiset renkaat pareittain, joten jouduimme ostamaan 2 rengasta. No, asialle ei voi mitään. Saimme ajan vasta iltapäiväksi kello 16 ja lähdimme "tappamaan aikaa". Sepä tulikin meille kalliiksi, koska Make osti kahdet lenkkarit ja minä aidot Crocksit, jotka on ihanaa hopeaglitteriä! Siinä mulle kätevät työkengät, jotka on helppo vaihtaa sisäkenkiin! Onhan ne vähän yliampuvat, mutta se on sitä arjen luksusta, eikö?

Shoppailujen jälkeen käytiin huuhtaisemassa auto Saharan hiekasta autonpesupaikalla ja suunnattiin Praialle, Make lupasi tarjota kebebannoksen ranuilla siellä meidän "kantapaikassa".

Hirveämmin ei vielä turistikausi ole alkanut ja toki sääkin verottaa, oli joku 18 astetta ehkä lämmintä. Toki muutama turisti oli ihan shortseilla ja t-paidalla liikenteessä, kun meistä tuntui että hupparillakaan ei pärjää!

Annokset ei pettäneet taaskaan ja olivat nyt jopa isommat kuin aiemmin; ainakin lihaa oli riittävästi!

Syömisen jälkeen kello olikin jo kolme ja suuntasimme takaisin autolle ja Maxmatiin joka on ihan siinä NorAuton vieressä. Kävimme hakemassa muutaman kakkoskakkosen; Make uhkasi tehdä vielä sen kolmannen bambuseinäkkeen ennen lähtöä. 

NorAutossa kerrottiin, että menee about tunti ja tekstari tulee kun on valmis. Siinä vieressä on entisen Leroy Merlinin rakennukseen avattu joku kodinsisustusliike ja ajattelimme että mennään sinne käymään joutessaan; katselemaan ulkosohvaryhmiä josko sellaisen ostaisi tuohon terassille ensi syksynä.

Kauppa olikin yllätys, sillä siellähän oli tosi edullista! Jopa halvempaa kuin kiinakaupassa! Ja tietenkin mukaan tarttui taas jotain: kokoontaittuva aurinkotuoli ja uudet patalaput, sekä sauvasekoitin, joka meillä on ihan hyvä, mutta siitä ei lähde se pää irti ja on aika helkkarin hankala aina pestä!

Kun saatiin auto, niin käytiin vielä Continentessa ruokaostoksilla, sillä kun suunnitelmat oli muuttuneet, olemme vielä 4 päivää pidempään ja ruoka ei ehkä ihan riittäisi.

Siinäpä sitten menikin koko päivä ja voitte vain arvata miten väsyneitä oltiin kun vihdoin päästiin kotiin!

Tiistaiaamuna lähdettiin aasilenkille ja otin kiinankaalin jämät, kinkkua ja koiran herkkuja pussiin mukaan. Harmitti kun en ollut muistanut ostaa porkkanoita! Pörrö ei ensin meinannut salaattia syödä, mutta kun Aasi Aasinen siitä tykkäsi, alkoi se Pörröllekin maistumaan! Nuoriherra Kissalakin tuli apajille ja Make antoi sille kinkkua ja minä annoin Haukkuselle kinkkua ja koirannappuloita ja kaikki olivat oikein iloisia ja tyytyväisiä! Onneksi kissuli ei lähtenyt nyt mun perään niin pitkälle, joskin se jäi kyllä mouruamaan, mutta ehkä sillä on vain kevättä rinnassa?

Lenkin varrella on autiotalo, jonka pihalta on hienot maisemat. En ole aiemmin käynyt siinä pihalla ja oletan että se on aina välillä jonkun "käytössä". Harmillisesti siellä oli kauheasti roskaa ja rojua ympäri taloa ja tonttia :(

 

Lenkin ja aamupalan jälkeen mä haravoin loput risut terassilta, mitä olin tiputellut sinne kun "siivosin" autokatoksen ja Make alkoi kokoamaan viimeistä bambuseinäkettä. Ne bambut, jotka olivat olleet meidän possuportissa, kävivät oivasti seinäkkeeseen, joten mä "karsin" ne, eli otin lehdet kokonaan pois ja putsasin ne kauttaaltaan teräsvillalla ihan "onkivavoiksi". Sen jälkeen maalasin pienen pätkän talon seinää, joka oli jäänyt tikapuiden puutteen vuoksi tekemättä ja aloin kantamaan kaikkia tavaroita mitä ei enää tarvita, alakertaan säilöön.

Sen jälkeen otin härkää sarvista ja siivosin kylppärin perusteellisesti. Täällä on kyllä niin erilainen vesi kuin Lahden aluella, kun seinät eikä hana kalkkeudu yhtään! Siinä mielessä siivouksessa pääsee helpolla :)

Illalla vielä repäisin ja tein pannaria, joka oli tietenkin älyttömän hyvää!

 

Loppuviikoksi onkin luvattu aina vain lämpöisempää, mikä tietysti on aivan ihanaa! Onneksi myös Suomeen on luvattu hyviä kelejä, niin sinne tulo ei tunnu niin ankealta. Ja toisaalta on kiva taas päästä "työnsyrjään kiinni" ja elää suomalaista arkea; voi puhua suomea joka paikassa  ja näkee ystäviä pitkästä aikaa!

Koitetaan saada tänään torstaina kaikki "reilaan" niin voidaan loppuaika "lomailla"!

Niin ja tiistaina matkataan Farosta Finskin suoralla lennolla Hesaan.