‹ Takaisin

Otsikkokuvassa on rukoilijasirkka joka oli mun olkapäällä (en tiedä mistä se siihen pomppasi) kun oli menossa suihkuun. Vaikka ne on täysin vaarattomia, ei se ollut niin mukava tuttavuus! Sittemmin se oli ikkunalla kun otin tuon kuvan. Se on muuten aika iso, ainakin 4,5 - 5 senttimetrin mittainen!

Sunnuntain aamulenkille lähdin tuulimyllyille hiekkatietä pitkin. Sinne on raivattu uutta tietä, mutta siitä ei voinut oikaista koska siihen on laitettu ketju. Ennen (silloin joskus 2000-luvun alussa) tuosta käveltiin suoraa ylös kun haluttiin mennä tuulimyllyille. Sittemmin tie on tehty varmaankin autoystävällisemmäksi ja se tekee mutkan tuolta oikean kautta jotta se olisi loivempi.

 

Saksalais-Italialainen (ehkä nuo kansallisuudet, en muista kun siitä on aikaa kun he esittelivät itsensä meille) pariskunta, joka osti tuon tontin vuosi tai pari sitten, ovat peruskorjanneet taloa tosi paljon kesän aikana ja se alkaa näyttää oikein hyvältä! Itseasiassa törmäsin heihin kun pääsin ylös myllyille; hekin olivat aamukävelyllä koiriensa kanssa. Juteltiin siinä varmasti puoli tuntia ja mies kertoi mm. että meidän yläpuolella olevassa talossa tilapäisesti olevat äiti ja poika on hänen poikansa ja tämän äiti.

Irtauduttuani vihdoin puheliaasta pariskunnasta kiersin pienen lenkin ja menin pyöräpolkua pitkin vielä ylemmäs 3. ja 4. tuulimyllyn väliin ja siitä hiekkatielle ja alas asfalttitielle asti. Oli kyllä ihanan lämmin ja aurinkoinen aamu, jälleen kerran!

Viimevuonna taisin kuvata tuon hiirihaukan ja edelleen se päivystää samoilla huudeilla. Nyt sain vähän paremman kuvan. Tai ainakin oletan sen olevan hiirihaukka. Yllättävän iso kuitenki!

Pientareilla ei hirveämmin mikään kuki tässä kuivuudessa, mutta joku törmäkukka (joko korea- tai etelän-) jaksaa sentään kukkia. Ja viemärin kantta ei ole liikuteltu vuosiin ja joka kerta kun siitä kävelee ohi, se häiritsee :D

 

Loppu sunnuntai sujui leppoisasti kiviä maalaillen ja muuten vain oleillen. Laitan sitten kuvia kun piilottelen kivet. Jos muistan.

Maanantaina meillä oli sovittu tapaaminen Lagosissa, tosin vasta iltapäivällä, mutta lähdimme sinne jo aamupäivällä ja suunnittelimme käyvämme ostoksilla. 

Ekana käytiin Maxmatissa ja ostettiin ulkovalot. Kaksi kappaletta samanlaisia lyhtylamppuja kuin meillä on terassilla, vajan seinässä ja sähkökaapin seinässä. Täytyy korvata vajan etupuolen seinässä olevat aurinkokennovalot oikeilla sähkölampuilla, koska niiden teho on alkanut hiipua ja täältä ei viitsi uusia ostaa kauhean kalliilla muutaman käyttövuoden takia.

Emme löytäneet hämärätunnistimilla olevia lamppuja ja koska aikaa oli, ajoimme kaupungin toiselle laidalle Bricko Marcheen, josta löysimmekin ne. Tosin nekin taitavat olla enemmän liiketunnistimella.. No, laitetaan ne sitten tuohon terassille ja kun käydään Portimaossa ostetaan oikeanlaiset Leroy Merlinistä mistä niitä tuonne etupihalle ja tielle niitä viime keväänä ostettiin.

 

Sitten tulikin nälkä ja ajoimme takaisin sinne Maxmatin eteen, koska siellä on KFC ja maailman parhaat ranskalaiset! Söimme ajan kanssa ja sen jälkeen ajoimme Lidliin, pakattiin kylmät ostokset ensin kylmäkassiin ja sitten vielä styroksiboxiin, jotta pysyvät kylminä ja ajettiin kuluttamaan aikaamme viimeinen kolme varttia rannalle, Ponta da Piedadeen, joka on "ulkoilu"paikka Lagosin lähellä. Siellä on hyvä parkkipaikka jättää auto ja lyhyt kävelymatka jyrkille kallioille joista on upeat näkymät rannikkoa pitkin.

Siellä on yllättävän paljon rakentamatonta maata ja pari talonrauniota, joissa on ollut varmasti upeaa elää joskus 50 vuotta sitten tai aiemmin!

Vaan kai sinne pikkuhiljaa rakennetaan taloja aina vaan lähemmäs rantaa. Mitähän arkkitehti on tässäkin talossa halunnut kertoa, mua ainakin sattuu silmiin noi ikkunat!

Viimevuonna vielä rakenteilla ollut miljoonatalo Lagosin kaupungin laitamilla on jo valmis ja kai ne huoneistot on jo kaikki myyty hurjaan hintaan jenkkituristeille, jotka pitävät niitä varmaankin hyvinkin kohtuuhintaisina :D

Onkohan kukaan närkästynyt siitä hajusta, joka tuossa viereisessä jokiuomassa on laskuveden aikaan? Se on meinaan ihan kauhea!

Ajoimme mökille (edelleen) huonokuntoista tietä moottoriradan ohi, tai siis moottoriradalle asti tie on erinomainen ja siitä sitten eteenpäin aivan kynnöspelto. Radan lähistöllä joku varmaankin ajattelee lyödä rahoiksi ja on laittanut kiinteistön myyntiin. Jokseenkin ankea paikka ja vielä ankeampi kivikasa tuo talo! Ja veikkaan että hinta on 6-numeroinen ja alkaa vähintään kakkosella vaikkei olisi hehtaariakaan tonttia!

Moottoriradalla on vielä pari mielenkiintoista tapahtumaa tämän vuoden puolella, vielä nyt on mietinnässä josko mentäisiin. Ensi kesänä on F1-kisat ja nekin on mietinnässä. Ei paikanpäälle menoa mutta fiilistelyä omalla pihalla kaukoputken kanssa :D

Siihen oli liikenneympyrään tullut "hieno" patsas, en tiedä kuka on suunnitellut, mutta ainakin siitä näkee mitä se kuvaa!

Tien varressa maaseudulla on vain muutamassa kohtaa roskiksia ja sen kyllä huomaa! Ihan kauheasti rojua kummankin roskiksen ympäristöt täyteen! Onneksi meillä on nyt ne 2 laatikkoa ja tyhjennys kerran viikossa!

Tiistaina oli aamusta kohtalaisen vilpoista kun lähdettiin lenkille. Sunnuntai-iltana muuten satoi tunnin verran ja se näkyi näköjään heti vesilaitoksen ylivuotoputkissa, joista lirui nyt jopa vettä! Tienvieruksia ajettiin siimaleikkureilla ja viimeisenä tuli kaveri joka puhalteli tien puhtaaksi. Mun mielestä toi piennarten ajelu on kyllä ihan turhaa, sillä ei siinä oikeastaan mikää juuri kasva, eikä kuivaa heinääkään ole nimeksikään. Työllistävä vaikutus, varmaan hyvä niin.

Lähdettiin siis jokilenkille ja saniaismetsä oli hienon värinen, vaikkei se tähän kuvaan oikein välity. Yritin korjailla värejä todenmukaisemmaksi, muttei ihan onnistunut. Nää mikä-lie-kääpä-se-nyt-olikaan on oikeesti ainoita sieniä ja väripilkkuja tuolla metsässä. Voi kuinka odotan sateita ja kantiksia ja orakkaita ja sitä vihreyttä! Tielle oli kaatunut osa vanhasta korkkitammesta. Varmaan loputkin kaatuu jos talven aikana on kovia tuulia. Runko oli niin painava ettei sitä jaksanut siirtää pois tieltä.

Jokiuoman läheisyydessä oli hyvinkin vehreää ja karhunvatukat kasvoivat ja voivat hyvin, mutta yhtään marjaa ei pusikoissa näkynyt. On varmasti liian pimeää tai sitten ne kasvattavat vain vartta tuolla. Harmi. Mulla oli pussi mukana, jotta olisin voinut kerätä aamupuuroon karhunvatukoita.

Keräsin sitten jonkun verran kastanjoita, joita on tuolla ylempänä. Saas nähdä jaksanko niitä taas yrittää paahtaa tai keittää. Voi olla. Nyt ne on vielä tuolla terassin pöydällä.

Vuotava vesiletku oli korjattu metsässä ja siihen oli rakennettu jonkin sortin barrikaadi, luultavasti villisikoja varten. Piikkilankaa oli syrtätty siihen päälle. Ehkä ne on rikkoneet aina uudelleen letkun ja joltain on palanut hermo. Joki virtaa aivan tuossa lähellä, ettei possukat ole ihan ilman vettä noilla huudeilla kuitenkaan.

Toisen autiotalon kohdalla puun alle jätetty sohva on pian häviämässä kokonaan. Luonto hoitaa, vaikka sohva oli uretaania!

Katsokaa nyt kuinka paljon olisi marjaa karhunvatokoissa, jos ne eivät olisi ihan kuivakoita! Hitsi kun harmittaa :(

Iltapäivän maalailin mökin takaosaa ja vain noin pieni osa jäi maalaamatta. Siihen tarvii kyhätä jonkunlainen teline, että tuonne ylttää. Tosi aikaavievää puuhaa, koska pinta on ihan epätasainen ja imee aikalailla maalia, mutta hyvä siitä tulee, sitten joskus.. Yläosan kulmaus täytyy vielä yhden kerran maalata, että se on varmasti vedenpitävä kun sateet alkavat, mutta onneksi se on helppo telata vaikka maasta käsin jatkovarrella. Kuva on vähän vääristynyt, kun en päässyt tarpeeksi kauas ottamaan kuvaa normaalisti vaan piti käyttää laajakulmaa.

Keskiviikkona lähdimme aamusta patikoimaan Marmeleteen postiin. Ostimme Lagosista kortteja ja ne piti postittaa. Nyt lammasniityllä oli jo 3 lammasta. Ne on aina ihania kun ne toljottaa ilmeettöminä aidan takaa. Ne on ihan liikkumattomina ja vain tuijottavat!

Marmeleten kylä heräili pikkuhiljaa uuteen, joskin viileään aamuun. Siellä kyllä kellään ei ole kiire. Ihanteellista!

Ystävällinen haukku tuli hetkeksi rapsuteltavaksi, postin rouva otti kortit ja lupasi liimata merkit ja laittaa ne postikuormaan hymyillen ystävällisesti. Monta taloa on Marmeletessakin asumattomana ja rapistuu kovaa vauhtia, muutama oli myynnissä, mutta varmasti hinta on niin korkea ettei ihan nopeasti mene kaupaksi..

Melkoinen määrä tienviittoja ja liikennemerkkejä on uusittu kesän aikana. Aljezurin kyltistä on kuitenkin jo seiska hävinnyt; sinne on oikeasti 17 kilometriä, ei yhtä. Voin veikata, että sitä seiskaa ei tuohon ihan heti lisätä.

Suomeen pitäisi otta oppia täältä näistä yleisistä penkeistä. Ei tarvisi ihan liki vieraita ihmisiä istua kadun varrella!

Kiersimme "jyrkän mäen" kautta mökille. Siinä mäen puolessa välissä on hylätty navetta ja kurkistelin ikkunoista sisään. Kaikenlaista rojua siellä näytti olevan. Noille laatikoille voisi meilläkin olla käyttöä!

Matkalla oli myös nämä "pensasmustikat", jotka ei siis ole sitä. Mutta katsokaa mikä sato olisi!

Aamupalan, joka oli siis puoliltapäivin, jälkeen otettiin vähän relaa ja sitten suunnattiin pienesti pihalle. Rakennettiin sille trumpettikukalle tai mikä lie liaanikasvi nyt onkaan, tukiteline jossa se voi kasvaa taas portaiden ylle ja pakotettiin se rautalankojen avulla siihen päälle. Muutaman päivän kuluttua sidotaan sitä vähän lisää ja sitten taas lisää.. kyllä se pikkuhiljaa siihen taipuu. Tai on pakko taipua!

 

Sellaista taas tällä kertaa. Ei mitää dramaattista, onneksi. Stressitöntä, hidasta elämää!