‹ Takaisin

Maanantaina aamu oli pilvetön, mutta kylmä! Muistan, kun oisko ollut ekana vuonna, aamulla saattoi olla vain 2 astetta lämmintä ja paikoin oli kuuraa nurmikossa. Sen koommin ei ole niin kylmiä aamuja ollut, mutta tällä viikolla oli lähellä! Mittari näytti viittä astetta kun lähdimme lenkille,  ja vähän tuli pipoa ikävä. Kierrettiin Jonnen kanssa lyhyehkö lenkki ja sitten aamupalan jälkeen pesin pyykkiä ja odottelin että ulkolämpötila vähän nousee. Nopeasti aurinko alkoi lämmittämään ja lopun päivää vietin katolla tasoittaen sitä uutta "muuria". Harmillisesti tasoite loppui ihan  viimemetreillä, tai siis senteillä, jäi noin puolen metrin pätkä tasoittamatta. Siinä hommassa kyllä selkä ja polvet joutuu koville, eikä se niin kauhean kauniiksikaan tullut, mä nimesinkin sen "rustiikkiseksi", en tiedä onko oikea nimitys, mut mun mielestä se näyttää just sellaiselta :D

Olikohan tämä nyt sitten kamelia, mikä on alkanut kukkimaan hienosti. Se vaan jaksaa vuodesta toiseen kukkia samalla tavalla! En muista mainitsinko aiemmin, mutta tänä vuonna siihen autokatoksen takana kasvavaan appelsiinipuuhun ei tule ainuttakaan appelsiinia. Ei ainuttakaan! Viime vuonna siinä oli niin paljon hedelmiä, että söimme niitä koko kevään monta appelsiinia päivässä ja toimme niitä pari korillista myös Suomeen! Ja se maku: ikinä en ole niin hyviä appelsiineja syönyt, aivan taivaallisia!

Toivottavasti puu pitää vain välivuoden, ettei ihan kokonaan lopettanut tuotantoa!

Tiistaiaamunakin oli vilpoista ja mäkin jopa varustauduin pipolla kun lähdettiin lenkille. Kiivettiin pienten mutkien kautta Picosin näköalapaikalle ja mulla revähti hiukan oikea pakara, kun jalat jäässä kivuttiin kallioseinämää ylös! Onneksi ei mennyt pahasti, silleen vain että vähän tuntuu.

Kuvassa on hakkuualueelta poimittu eucalyptuspuun kiekko ja mietin, että voiko tuosta laskea "vuosi" renkaita, kun se kasvaa kyllä tosi nopeasti. Mun veikkaus on, että tuon paksuinen puu on 7-10 vuotias, mutta on noita renkaita kyllä enemmän kuin 10, vai mitkä niitä renkaita sitten onkaan? 

Katolla puuhastellessa on tullut mieleen, että aiempina vuosina korkkitammet on tiputelleet paljon enemmän terhoja ja lehtiä kuin tänä vuonna, mutta se taitaa johtua pelkästään siitä, että nyt on vettä kerrankin tarpeeksi maaperässä! Viime syksynä olin melko varma että korkkitammi, joka on aivan mökin vieressä, tekee kuolemaa, sillä siitä tippui yli puolet lehdistä pois! Nyt se on kuitenkin todella hyvinvoivan näköinen; vihreä ja ei ole tiputellut juuri ollenkaan lehtiä tai terhoja. Eli vaikka sataa joka toinen tai kolmas päivä, se on loppujen lopuksi erittäin hyvä asia.. täytyy vain ajatella sitä luonnon kantilta!

Kuva on otettu tuolta meidän ylimmältä terassilta etelään päin ja tää maisema on ihan mun lemppari, tietenkin monen muun ohessa. Meri kimaltelee hienosti horisontissa.. Nurmikko on ollut ajamatta ainakin kuukauden, jollei enemmänkin, koska olemme käyttäneet melkolailla kaikki aurinkoiset päivät katon tekoon. Ja nurmikko vaatii kyllä ainakin kaksi tai kolme kuivaa päivää ennenkuin sitä voi ajella.

 

Tiistaina sain maalattua tasoitetun korotuksen katolla, paitsi sitä pientä osaa joka jäi tasoittamatta, eli siltä osin on täysin valmista! Laitoimme uuden katon ja terassin katon väliin ne välipellit, mitä tilasimme kattopeltien kanssa. Eihän ne kovin hyvin siihen istu, mutta onpahan vähän olevinaan nätimpi. Iltapäivällä lähdimme käymään Monchiquessa, koska sain tilaamastani paketista saapumisilmoituksen ja muutenkin piti käydä vähän kaupassa. Olemme syöneet systemaattisesti pakastinta tyhjäksi, koska kun lähdetään pariksi viikoksi sinne Floridaan, aiomme laittaa sähköt poikki mökistä. Nyt kun vähän järjestelimme pakkasta, huomattiin että siellä ei juuri lihoja enää ole, pari pakettia grillimakkaraa, Maken lihapiirakoita aika kasa ja puoli kassillista ruisleipää. Eli nyt sitten ei enää säästellä ruisleivän syönnissä, niin kuin tähän asti!

Monchiquessa kävin ostamassa lisää tasoitetta, hain paketin postin automaatista ja käytiin Intermarchessa. Ostettiin Jonnelle iso luu, jota se on antaumuksella syönyt tuossa karvalankamatolla ja kaikki pienet muruset on ihanasti menneet sinne lankojen sekaan... No, Jonne on meillä tammikuun loppuun, joten enköhän kestä sen sotkutusta siihen asti! Tulee kyllä varmasti ikävä sitä, vaikkakin se on tosi vaativa ja kauhea sotkemaan :D

Keskiviikkoaamuna satoi aika rankasti joten lähdimme lenkille vasta puolilta päivin. Kiersimme Jonnen kotikulmien kautta tuulimyllyille ja siellä oli metsäpalsta tullut myyntiin. Ois kiva tietää hinta ja paljonko esimerkiksi tuollaisen aikalailla kaatoikäisen puuston arvo on ja saako tuollaiselle tontille ikinä rakennuslupaa vai pitääkö se vain omistaa metsänä joka tuottaa luultavasti muutaman tonnin kymmenen vuoden välein..

Ylhäällä tuulimyllyillä oli aika tuulista ja vilpoista ja emme kiertäneet sen pidempää lenkkiä; koko ajan tuntui että on sateen mahdollisuus ja meillä ei ollut sadetakkeja mukana. Tulimme alaspäin yhtä pyöräpolkua pitkin ja huomasin sen varrella useassa eri kohdassa orakkaita! Mulla ei tietenkään ollut mitään pussia mukana, joten päätin että tulen lähiaikoina ne sieltä keräämään.

Loppupäivä meni kokolailla sisällä, istua kökötin sohvalla ja tein Mona Lisaa, joka on toden totta aivan järkyttävän vaikea, mutta aion sen kyllä tehdä valmiiksi, meni siinä sitten kuinka kauan tahansa!

Torstaina olikin sitten taas aurinkoinen päivä heti aamusta ja lähdimme kiertämään saman lenkin kuin keskiviikkona. Nyt otin repun selkään ja muovipussin sinne, koska aioin kerätä ne orakkaat sieltä polun varresta pois. Kuvassa on metsätyömaa, joka on kokolailla valmis ja pian sinne pääsee ihan luvallisestikin kävelemään.

Kun pääsin sienien kohtaan, se osoittautuikin aivan kultakaivokseksi!

En malttanut kerätä kaikkia, sillä meillä oli vähän kiire tekemään kattoa, kun kerran oli sateeton päivä. Täytyy todellakin mennä sinne uudestaan, sillä siellä oli aivan järkyttävän isoja vaaleita orakkaita aivan järkyttävän paljon ihan joka paikassa!! Toivottavasti kukaan muu ei niitä siellä huomaa..

Teimme siis lopun päivää katolla hommia, sitä liitoskohtaa, mikä on kylppärin ja asuintilan kattojen välissä. Se on kyllä haastava, koska se on vino joka suuntaan.. Mikä täällä olisikaan suorassa :D

Nyt siinä on vieläkin pressun palanen suojana, mutta pikku hiljaa se siitä valmistuu. Enää on mineriitti-kattolevyjen vaihto terassin katosta ja sen ja kylppärin katon välin teko, kylppärin katon reunustat, rännien laitto ja sitten vihdoin viimein on kattoremppa ehkä finaalissa!

Iltapäivästä vielä siivosin kylppärin, koska jouduimme purkamaan sieltä katon rajasta vähän levyä että saimme tukia ruuvattua ja sillä aikaa Make maalasi osan etelän puoleista seinää. Täytyy hakea maalia joku päivä lisää, se alkaa uhkaavasti loppumaan. Toivottavasti se on parempaa kuin aiemmin ostamamme maali, ainakin siinä lukee että on 15 vuoden takuu, kun edellisessä purkissa oli joku 4-5 vuotta, jos oikein muistan..

Perjantaiaamu olikin sitten taas sateinen, mutta lähdin kuitenkin pienelle lenkille Jonnen kanssa kun sade vähän taukosi. Kuvassa on suhteellisen jykkä ylämäki, ehkä 250 metriä pitkä ja Jonne juoksi sen pariin kertaan ylös alas, kun mä taapersin sen hengästyneenä ylös. Jonnella on kyllä tajuton kunto! 

Sieniä ei tällä lenkillä näkynyt, mikä on ihan hyväkin, sillä kohta meillä on niitä aivan liikaa. Puhdistukseen menee kuitenkin aina hirveän pitkä aika, sillä ne on niin multaisia kun kasvavat ties millaisissa koloissa.

 

Otsikkokuvassa on Bravuran tekoallas, joka on siis se mistä Lagosin ja sen ympäristön asukkaat tuolla rannikolla saavat vetensä. Ikinä se ei ole ollut meidän aikana noin täynnä ja päätimme, että sitten kun kattohomma on valmis niin käydään joku kaunis päivä katsomassa siellä. Voin laittaa kuvia viime vuodesta ja tästä vuodesta sitten vierekkäin! 

 

Sellaista tänne kuuluu, toivotaan että joku ihme tapahtuisi ja tuuli kääntyisi puhaltamaan etelästä, että saataisiin vähän lämpimämpää keliä tänne, koska uskokaa tai älkää, +13 tuntuu aika jäätävältä :D