‹ Takaisin

Perjantai 26. joulukuuta eli suomalaisittain tapaninpäivänä oli täällä ihan normi päivä, eikä siis pyhäpäivä. Aamulenkillä lähdettiin käymään Marmeletessa ja sen verran energiaa oli kummallakin (ja tietysti PT Jonnella), että kiivettiin takaisin tullessa "oikopolkuja", jotka siis ehkä suoristavat reittiä muutamalla sadalla metrillä, mutta tuovat lisähaastetta sillä, että ovat suhteellisen pitkiä ja jyrkkiä mäkiä. Toinen mäki on ehkä puolisen kilsaa pitkä ja toinen hieman vähemmän. Kyllä siinä reidet huusi taas hoosiannaa, mutta tuli hyvä mieli!

Aamulenkillä ei ihme kyllä satanut, mutta melkeimpä heti kun tultiin kotiin, alkoi satamaan. Ja siinä se sitten satelikin koko päivän, ei nyt ihan koko aikaa, mutta aina sellaisia puolen tunnin pätkiä, niin ettei viitsinyt ulos lähteä.

 

Otsikkokuvassa on isonuijakas, joita on alkanut näkymään varsinkin korkkitammilehdoissa. Se ei ole mikään ruokasieni, vaan karvaan makuinen, ei kuitenkaan (ehkä) myrkyllinen. Harmi, sillä noi on niin helposti huomattavissa tuolta risukoista ja noita ei ole kukaan maistellut.. ehkä juuri siksi kun ne on niin pahan makuisia.

Lauantaina lähdettiin käymään tuulimyllyillä, koska oli suhteellisen tuuletonta. Jos meinaan meidän pihassa tuulee, on tuolla ylhäällä tuulimyllyillä sitten ihan kauhea tuuli yleensä ja varmaan pari astetta vielä kylmempää. Tuossa hiekkatien varrella on pari vuotta sitten tehty tienpätkä, joka johtaa alas korkkimetsään ja ollaan mietitty, että onkohan siellä jonkun asuntovaunu, kun täällä on niitä "off-grid" ihmisiä, jotka elelee vaunuissa pelkän kantoveden ja aurinkosähkön avulla, mutta ei siellä mitään näkynyt. Ehkä sinne majottautuu aina kesäisin joku, kun me ei olla täällä utelemassa :D

Käytiin taas nappaamassa kuva hakkuun edistymisestä ja onhan se edistynyt. Toi on vissiin eka kuva minkä olen siitä ottanut, en nyt äkkisilteen löytänyt päivämäärää, mutta kovasti tuo alue näyttää nykyään puhtaalta. Metsäkonemies on aina lauantaisinkin töissä kuskaamassa puita pinoille, mutta moottorisahamiehet pitivät nyt vapaapäivän, tosin olivat perjantaina kyllä puita kaatamassa.

Sen verran oli pilvistä, ettei edes merelle asti näkynyt, hyvä kun Bravuran vesialtaalle asti. Loppulenkistä alkoi sitten satamaan tosi rankasti ja kastuttiin aika perusteellisesti!

Päivällä satoi ja paistoi ja satoi ja paistoi, mutta sen verran saatiin ulkohommia tehtyä, että saatiin mökin ympäristöä taas siivottua ja katoltakin about kaikki ylimääräinen roju pois, sillä aikomuksena oli sunnuntaina aloittaa kylppärin katon teko. Siivosin myös terassia, pesin koneellisen pyykkiä ja yllätys yllätys, imuroin sisällä. Eli ei mitään mullistavaa. Iltalenkille lähdettiin heti sateen taas kerran loputtua ja Almarjaon päällä oli hieno sateenkaari. Ja illalla tein sitruunakakun, sillä olen pihistänyt lähitien varrelta aina ohimennen sitruunoita..

Maanantaina aamulla varhain, tai no kasin aikoihin, lähdin Jonnen kanssa pitkälle lenkille Madrinhan huipulle. Oli ihana aurinkoinen aamu ja vaikka oli vain 9 astetta lämmintä, aurinko lämmitti mukavasti ja kaikkien sateisien päivien jälkeen taas tuntui että onpa täällä ihanaa olla!

Jonne osaa hienosti poseerata, tosin tässä kuvassa se on Taalasmaana, koska se kuvitteli tuolla alhaalla tuulimyllyillä olevan jotain kyylättävää!

Madrinhan huipulla on tällainen palovartiotorni, joka on varmaankin edelleen käytössä, sillä toissa keväänä metsäpalovaroitusten aikana siellä oli aamusta heti auto ja mies ja näytti siltä että kaveri oli nukkunut autossa. Ensin luulin että se on joku ties mikä vankikarkuri, mutta kun mies oli siellä toistamiseen, ajattelin että varmasti joku palovartiointijuttu.

Jonnella ei tunnu missään vaikka juuri ennen kuvan ottoa oltiin kivuttu osittain melkein pystysuoraa kalliota ylös; tultiin nimittäin pyöräpolkua pitkin ylös. Hulluja ne alamäkipyöräilijät, sillä osa noista reiteistä on ihan hillittömän jyrkkiä!

Jatkettiin laelta toista puolta alas, pyöräpolkua edelleen, ja siellä oli hyppyrin vieressä kottikärryt. Olenkin miettinyt että millä ne roudaa niitä isoja kiviä ja maa-ainesta, kun noita hyppyreitä on rakenneltu ihan joka paikkaan. On kyllä ollut ihan kauhea homma niillä jotka näitä tekee, sillä reittejä on tässä meidän huudeilla kymmeniä ja suurin osa niistä on tosi pitkiä, lyhimmät ehkä joku vajaa kilometri ja pisimmät useamman kilometrin mittaisia!

Madrinhan takana on se tekolampi, järvestä ei voi puhua kun se on niin pieni ja nyt se on jo ihan täynnä taas. Kuvassa keskellä näkyvä järvi on Bravuran tekoallas, josta rannikon ihmiset saavat vetensä, siis Lagosin alueen ihmiset. Näitä tekoaltaita on useita pitkin rannikkoa. Juuri Algarven uutisissa kerrottiin, että kaikki altaat ovat niin täynnä, että vesi riittää seuraavaksi neljäksi vuodeksi! Niin että eiköhän se sade sitten piisaa jo?

Oli kyllä ihanan tyyntä ja tuuletonta ja ehdin napata hienon kuvan ennen kuin Jonnen piti mennä kahlailemaan siihen hyytävään veteen! Mikähän siinä on, että pesulle ei saa, ei sitten millään, mutta omatoimisesti voi kahlailla joka jorpakossa ja kuralammikossa :D

Kiersimme kotiin päin pyöräreittejä myöden ja siellä törmäsin lumeen! Tai kuuraahan tuo taitaa ennemminkin olla.  Kerroin Jonnelle Suomessa asuvien koirien talvesta, siitä että on kauhean kylmää ja lyhyen aikaa valoisaa, vaikka kesä onkin sitten paljon mukavampi, kun ei ole niin kuuma! 

Viime vuonna kun vein Nipsun Suomeen, sillä kasvoi tassujen väliin karvat ihan parissa viikossa; aika hyvä ominaisuus koirilla! Jonnellekkin varmasti kasvaisi. Onneksi sillä ei nyt ole, sillä se löytää aina parhaat kuralammikot ja mutaiset paikat ja olisi kauhea putsaaminen tassuissa joka lenkin jälkeen!

Jonne ei kauaa jaksa mun jorinoita kuunnella kun sen nenä vie hurjaa vauhtia eessuntaas! Mä olen vähän pettynyt tuohon trackeriin, kun se ei oikeasti näytä ihan joka käännettä, mitä tuo koiruli tekee, vaan hyvin ylimalkaisesti piirtää viivaa. Tosin siitä saa hyvin tarkkaan katsottua oman lenkin pituuden.

Kanervat alkavat pikkuhiljaa taas kukkimaan ja pörriäiset ovat innoissaan. Kun otin kuvaa tuosta, yksi mehiläinen innostui mun oranssista hihasta ja alkoi pöristellä vähän liian lähellä, niin oli äkkiä pakko jatkaa matkaa! Joku kuukausi sitten muo pisti joku amppari pohkeeseen tuolla ylhäällä ja olihan muuten kipeä se kohta! Viikon verran sen oli kosketusarka ja pari viikkoa siinä oli sellainen punaisenkirjava nyrkinkokoinen läntti. Taidan olla vähän allerginen..

Ja sitten aamupalan jälkeen aloitettiin kylppärin kattoa vaihtamaan. Koska illaksi ja yöksi ei ollut luvattu sadetta eikä edes pilvistä, jätettiin katto yöksi tähän tilaan. Oli siinä aika painiminen, mutta nyt kylppäri on ehkä vähän lämpimämpi, koska levytettiin katto ja nyt ei päivä enää paista yläreunoista! Ei me sinne mitään kokoaikaista lämmitystä meinata laittaa, mutta viedään lämpöilmapuhallin ja sen voi laittaa puhaltamaan aina ennen suihkua, niin ei tarvi sitten tulla suihkusta pois ihan ulkolämpötilaan, joka saattaa täällä olla illalla sen 7 astetta!

Tiistaina kiertelin sienipaikkoja aamulenkillä ja löysinkin aamupalatarpeet, kanttiksia ja orakkaita. Tein niistä munakkaan ja olihan taas kerran hyvää. Ollaan muuten aika paljon syöty sieniä täällä, nyt kun niitä on alkanut löytymään ja mä oon alkanut niitä tunnistamaan! Viikonloppunakin syötiin kanttiskeittoa, kun löytyi sopiva määrä lenkin varrelta. Nykyään muistan melkein aina varautua muovipussilla, mutta nämä jouduin keräämään lippikseen, kun se pussi oli sitten unohtunut kuitenkin..

Tiistaina saatiin sitten katto pellitettyä ja taas voi sataa! Sitä sadettahan on luvattu taas loppuviikoksi, enemmän ja vähemmän. Nyt on enää pieniä hifistelyjä, jotka kyllä vaatii taas pidemmän kuivan kauden; tasoittamista ja maalaamista ja reunuspeltien tekoa.

Tää kattoremppa on kyllä kestänyt ihan hirvittävän kauan, mutta kun viime talvena satoi ihan melkein joka päivä (tai siltä se näin jälkikäteen ainakin tuntuu), silloin mietittiin että ei voi millään sataa tänä talvena. Tähän asti ei hyvältä näytä, toivottavasti jatko olisi sateettomampi, että saataisiin tuo muuri tehtyä ja muutenkin taas pihahommia.

Toinen rahapuu on alkanut kukkimaan, juurikin se mikä me roudattiin tuolta ylhäältä ja laitettiin tuohon alamuurin taakse. Se on ruukussa ja kukaan ei sitä kesäkautena kastele, samoin kuin tuota mikä on terassilla, mutta hyvin ne on elossa!

 

Uutta vuotta vietetään yllätyksellisesti täällä kolmistaan. Jos ei ole ihan kauhea sade ja jonkinlainen näkyvyys rannikolle, kiivetään ylätielle katsomaan josko Lagosin ja Portimaon ilotulitukset näkyisivät ja kilistellään hyvät uudet vuodet neljän euron skumpalla :D