‹ Takaisin

Vastoin kaikkia odotuksia otinkin läppärin mukaan tänne rapakon taakse ja kirjoitan täältäkin kuulumisia! Mun sisäinen kello on siirtynyt normaaliin aikaan ja herään ennen kukonlaulua eli aamuviideltä. En siis aina, mutta usein ja näinä aamuina on hyvä kirjoitella kun ei voi oikein muutakaan tehdä.

Haettiin Tapio siis maanantaina illalla Portimaosta ja vietettiin tiistai mökillä siivoten tavaroita vähän sisätiloihin, pesin meille hupparit mukaan matkalle ja kaikkea tuollaista pientä. Aamulla käytiin Maken kanssa lenkillä ja annettiin Tapion nukkua matkaväsymys pois.

Nyt on mökkiterassinkin kamelia alkanut vihdoin taas kukkimaan! Siinä onkin paljon nuppuja, niin että on odotettavissa ihanaa kukkaloistoa!

Käveltiin hakkuualueen poikki; se sopisi vieläkin erinomaisesti sotaelokuvan kuvauspaikaksi, se oikeasti näyttää ihan siltä! Pensaikon kasvua odotellessa! Eucalyptuksien kannot ovat tosin jo juurivesaa täynnä ja kuvassa onkin kanto jossa parin kuukauden ikäinen juurivesa, eli kyllä se sotatanner pian on taas vihreä! 

Piikkiherneet kukkii täyttä päätä ja niin kyllä kaikki muukin koko ajan enemmän ja enemmän!

Kierrettiin Picos "sitä uutta reittiä" myöden ja autiotilan kautta ala-asfalttitielle ja Gralhosin kylän kautta mökille. Autiotilan tienvarteen oli tuotu tällainen maanmuokkauskone. Jollain tapaa kyllä pelottaisi tuota työnnellä, sillä noi mitkä lie ropelit pyörii tuossa jalkojen edessä! Eli autiotila ei olekaan aivan autio, joku käy siellä viljelemässä jotain perunaa tai muuta. Luultavasti joku vanhempi ihminen, joka asuu "kaupunkiasunnossa".

Gralhosin kylällä tien vieressä partioiva pikkuräksy ei ollut lainkaan kiinnostunut meistä koska meillä ei ollut Jonnea. Tosin se toinen pienen pinserin näköinen räkytti kyllä aidan takaa aivan niinkuin aina ennenkin. 

Meidän ylätien varrella oleva laho korkkitammi on vihdoin katkottu pois. Se olikin tosi pelottava kun se roikkui tuossa tien päällä ja välillä siitä tippui oksia tielle kovalla tuulella. Ilmeisesti viikonlopun melkeinpä myrsky on rojauttanut sen vihdoin viimein tuohon tielle ja sitten se on sahattu matalaksi. Kyllä ne viimeiseen asti pitää puun pystyssä kun kyseessä on korkkitammi!

Keskiviikkoaamuna Portimaosta eräs suomalainen vanhempi mies tuli hakemaan meidät ja vei linja-autoasemalle. Bussimatka kestää sen 3,5 tuntia ja jo se tuntui ikuisuudelta! Vihdoin saavuimme Lissaboniin, tällä kertaa Sete Riosin bussiassalle, josta oltimme taksin, koska metrolla olisi mennyt paljon kauemmin ja olisi maksanutkin enemmän. Bussikyydin aikana kammotti ajatus tulevasta vajaa kymmenen tunnin lentomatkasta, joka kuitenkin meni yllättävän kivuttomasti vaikken nukkunut kuin ehkä tunnin verran.

Kone oli tottakai iso ja istuimme melkein viimeisellä rivillä keskellä, mikä oli ihan hyvä, joskin meluisampi paikka.

Lentoateria oli kerrankin niin iso, etten edes jaksanut syödä jälkiruokaa, mikä kuulemma oli hyvää. Ruoaksi oli pastaa ja ilokseni huomasin, että TAP on ottanut käyttöön uudelleenkäytettävät astiat sekä aterimet! Onkin aina kauhistuttanut se roskan määrä mitä niistä kertakäyttöisistä astioista on syntynyt! Myöhemmin, noin tuntia ennen laskeutumista, tarjoiltiin vielä täytetty patonginpätkä. Se ei ollut niin kovin hyvä, aika kuivakka ja niukasti täytteitä, mutta kyllähän sitä nälkäänsä söi :)

Miamin lentokenttä on onneksi pieni matkustajamääriltään ja pääsimme melkeinpä suoraan kävelemään passintarkastukseen; Los Angelesissa on jouduttu aina jonottamaan ainakin 2 tuntia! Se olikin tervetullutta, sillä siinä vaiheessa väsytti aika vietävästi!

Hotelli oli aivan kentän vieressä, mutta toisella puolella, joten illalla menimme taksilla sinne. Väsymyksen takia en jaksanut ottaa yhteyttä hotelliin ja tilata ilmaista kyytiä sinne. Aamiainen oli suomalaisin silmin aivan onneton, jenkkiläisittäin varmasti ihan tavallinen: kahvia, bageleita, paahtoleipää, vohveleita, hilloja ja voita.. oli sentään pienien lettujen muotoisia munapaistoksia. Jenkeissä ei ymmärretä juuston ja leikkeleiden päälle aamiaispöydässä, saati kurkun, tomaatin tai salaatinlehtien! Oli siellä sentään banaaneja ja omenoita, jos hakee jotain terveellistä :D

Aamiaisen jälkeen nukuin vielä tunnin verran ja vaikka olin pyytänyt illalla respassa että luovutamme huoneen vasta klo 12, niin yhdentoista aikaan oven takana kävi monta siivoojaa ja lopuksi respankin tyttö, joten ajattelimme että lähdetään sitten. Olin meinaan varannut auton klo 13 alkaen sen takia, että luovutusaika sitten maaliskuun 10. olisi vähän edes iltapäivän puolella, koska meidän lento kotiin lähtee vasta klo 17.35.

Odottelimme shuttlebussia hotellin sisäpihalla, mikä olikin ihan viihtyisä.

 

Auton vuokraus meni sujavasti ja pääsimme valitsemaan kahdesta samanlaisesta avo Mustangista kumman otamme :D

Otettiin se, missä ei ollut kilpiä edessä ja rekkarikin alkoi mun syntymävuodella, niin se on helppo muistaa. Tosin tuo kirkas sininen on niin eiikoinen väri, että sen kyllä huomaa isollakin parkkiksella!

Lentokentällä, mistä siis haimme vuokra-auton, näimme ensimmäisen Tesla Cybertruckin. Myöhemmin näitä on näkynyt muutama muukin ja luultavasti tulemme vielä useita näkemäänkin. Näyttää kyllä äkkiseltään ihan roskalaatikolta.

 

Olimme katselleet säätiedotuksia aamulla ja päädyttiin suunnitelmaan, jossa suuntaamme ensin etelään ja käymme tutustumassa Key Westiin, joka on siis eteläisin kolkka Jenkkilästä. Siispä suuntasimme etelään päin ja varasimme motellin Miamin eteläpuolelta Homesteadista, joka on jatkumoa Miamille, eli vähän niinkuin samaa kaupunkia. Motelli oli ihan ok, vähän hämärää asuinaluetta, mutta jollei halua maksaa itseään kipeäksi, riskejä on otettava :D

Ei vaan, ei se ollut laisinkaan pahimmasta päästä! Aamiainen oli vähän monipuolisempi, koska siellä oli lisäksi myös pihvejä ja jogurttia!

Aamulla ysin jälkeen laskimme sitten auton katon alas ja lähdimme ajelemaan kohti Key Westiä ihanassa auringonpaisteessa!

Matkaa Key Westiin oli noin 250 km ja matkalla näkyi paljon tuollaisia "veneparkkeja", outoja patsaita ravintoloiden pihoissa, erikoisia postilaatikoita, joista en saanut kuvia; oli manaatteja, pelikaaneja, hummereita, kukkoja ja tietenkin niitä perusjenkkiläisiä putkilonmuotoisia. Keyn saaret ovat kyllä ihanan värikkäitä; talot on usein pastellisävyisiä ja ihanan monimuotoisia, jotkut kunnon kartanoita ja paljon pieniä mummonmökin kokoisia ja matalia. Varmasti hinnat on kuitenkin moninkertaisia muuhun maahan verrattuna!

Liikenne oli sujuvaa, vaikka paikoin oli ruuhkaakin. Pysähdyimme ostamaan sandaalit ja t-paitoja mainonnan uhreina ja muutenkin oli kiva välillä jaloitella. Lämpötila nousi päivällä lähes kolmeenkymppiin ja näin suomalaisille se oli aika helle!

Kuvissa Seven Mile Bridge ja yksi monista "leirintäalueista"; niissä näkyi toinen toistaan suurempia asuntoautoja ja -vaunuja, sellaisia joita Suomessa ei ole varmasti kuin muutama tai ei ollenkaan, kuten lava-auton perässä hinattavia merikontin kokoisia peräkärryjä, joiden perässä oli vielä Jeepin maasturi hinauksessa! Amerikassa kaikki on todellakin suurempaa :D

Key West on ihana ja kaunis "pikkukaupunki". Sen asukasluku on reilu 25 000 ja voin kuvitella että näin "talvikautena" siellä on ainakin toinen mokoma eläkeläisiä jotka ovat paenneet kylmää pohjoisesta. USA:ssa on helppoa lähteä oman maan sisällä talvikuukausiksi lämpimään!

Vanhan keskustan talot ovat vanhoja, varmasti 1800-luvun puoleltakin, kadut kapeita ja sokkeloisia, koska kaupunki on rakennettu siihen aikaan kun oli vain hevoskyytejä!

Key Westissä näimme ekaa kertaa villikanoja. Kuvassa on kukko joka oli Winn Dixien (paikallinen Prisma) parkkipaikalla! En tiedä, kerätäänkö niiden munia pusikoista syötäväksi? Villikanoja ja -kukkoja on Floridassa ja siitä alaspäin samalla lailla kuin meillä kaneja kaupungeissa!

Kävimme Winn Dixiessä ostamassa syömistä. Siellä oli samanlaisia punnitse ja maksa -ruokakärryjä kuin meillä Suomessa. Yksi jossa oli lihoja ja toinen missä oli "salaatteja". Täällä on erilainen käsitys salaatista mitä meillä kotopuolessa, koska siinä kärryssä ei ollut mitään muuta vihreää kuin oliivit ja nekin taisi olla mustia! No, keräilin sitten itselleni "salaatin" ja Make ja Tapio ottivat jättikokoiset täytetyt patongit, jotka olivat oikeasti n. 10 cm leveitä ja 30 cm pitkiä! Eli ennenminkin täytetyt ranskanleivät :D

Syömisen jälkeen lähdettiin kohti pohjoista, nyt laitettiin katto kiinni koska ilmastointi oli mukavan viileää ja kaikilla tuntui iho jo vähän aurinkorasvasta huolimatta punoittavan!

Liikennevaloissa bongasin tämän vetokoukun. Tässäkin ollaan kyllä hiukan edellä, koska meillä on vain yhdenkokoista kuulaa, eikä tarvitse olla tällaista veivattavaa mallia.

Maken ajaessa varasin meille "mökin" eli huoneen Edgewater Lodgesta. Hinta oli melko suolainen, mutta halusimme viettää pitkän illan vielä Keyn saarilla; ilmasto on trooppinen ja tunnelma on ihanan rento ja välitön ja maisemat on upeita!

Edgewater Lodge on pieni alue jossa on kolme rivitaloa, pari isompaa parikerroksista taloa ja ulkoilmaravintola. Meidän huoneisto oli rivarissa ja vähän kulunut mutta siisti. Kävimme ravintolassa syömässä pizzan ja ihailemassa auringonlaskua, joka oli kerrassaan upea!

 

Nyt hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkuu pois Keyn saarilta kohti Miami Beachia, joka on seuraava etappi. Yösijasta ei vielä ole tietoa, mutta eiköhän sellainen löydy sitten lähempänä kun tiedetään missä ollaan illalla! Sunnuntai-tiistaiyöt on jo varattu viime kesänä, koska silloin ollaan Daytona Bike Weekillä ja sieltä ei näin ex-tempore saa mitään majapaikkaa kohtuuhintaan tai välttämättä edes kalliilla!

See Ya Guys!